Kesäreissu 2012: päivä 6

Idag känns det att vi har blivit svenska. Olemme viimein uskaltautuneet puhumaan enemmän ruotsia kuin mitä kaupassa asiointi vaatii, ja se on onnistunut ihmeen hyvin! Eilen baarissa tarjoilija vaihtoi englantiin, vaikka me yritimme svenskata parhaan taitomme mukaan, ja se oli masentavaa. Tänään olemme kuitenkin saaneet jatkaa ruotsiksi aina, kun olemme sillä kielellä aloittaneetkin!  

Idioterna på vägen. Ringa är inte ledsen, hon bara ser ut så.

Tämä käynnissä oleva Almedalsveckan on ihan älyttömän suuri tapahtuma. Se on vuosittain järjestettävä politiikkaviikko, jonka aikana jokaisella puolueella on omaa aikaa pitää puheita ja tilaisuuksia, ja joka ilta kaikilla osallistujilla on yhteinen seminaari. Ruotsalaisten lisäksi täällä on myös ulkomaisten järjestöjen ja yhdistysten edustajia, ja pieni Visbyn kaupunki on ihan täyteen tupattu. Tällainen vuosittainen valtakunnallinen tapahtuma tuntuu todella järkevältä tavalta koota päättäjät ja järjestöt yhteen miettimään poliittisia päämääriä. Onhan se itse asiassa vähän hölmöä, että Suomessa yhteistä julkista poliittista keskustelua käydään vastaavassa mittakaavassa vain neljän vuoden välein ennen vaaleja.

Almedalsveckans dekorativ sidan.

Näckros och fotbollen. Så vackert!

Aamulla lähdimme hostimme kanssa samaa matkaa Visbyn keskustaan, jossa kirjoitimme postikortteja maailman ihanimmassa musiikki-/kirjakahvilassa. Suurimman osan postikorteista kirjoitimme ruotsiksi, ja tekikin siitä lähtien koko päivän mieli puhua ruotsia aina kun vain siihen tarjoutui tilaisuus. Kirsikkatee ja mutakakku maistuivat taivaallisilta, ja aamuisiin korviin soinut melko perinteinen jazz oli meilkeinpä täydellinen tapa aloittaa pilvinen päivä.

Körsbärste och himmelska kladdkaka.

Oj då, härlig kaféen!

Så smakligt te!

Och Ringas nya perfekta jeans. 

Saimme myös tekemistä, kun yritimme löytää postilaatikkoa, nimittäin eilen bongaamamme täydellisen ihana maalattu koristeellinen postimiesloota olikin feikki!

Vi var besviken när vi försökte skicka postkorten via den härliga lådan. Den är oäkta!! Var kan vi hitta äkta lådan?

Äntligen hittade vi lådan.

Oltuaan muutaman tunnin töissä hostimme liittyi seuraamme ja tapasimme yhdessä hänen ystävänsä. Karkasimme kuitenkin pois ruuhkaisesta keskustasta, sillä hostilla ja hänen ystävällään oli molemmilla vapaapäivä, ja ajelimme ympäri Gotlannin rannikkoa ja maaseutua. Hostimmekaan ei ole asunut täällä vielä yhtään kesää, joten maakuntaturisteilu sopi hyvin kaikille. Vahtasimme loppis-kylttejä ja vierailimmekin vanhassa navetassa ja eräässä pihassa kirpputoreilla. Kylät, maatilat ja merenranta olivat kaikki kauniita ja oli hauskaa matkustaa pitkästä aikaa ilmastoimattomassa autossa – ajelusta tuli mieleen lapsuus ja kesät mummolassa.

Havet!

Prylar!

Lampor och sånt oh yeah!

Vackra huser i Karlsby också

Takaisin kotiin päästyämme vaihdoimme lopulta kielen kokonaan ruotsiksi, ja ihan mukavasti keskustelu on siitä huolimatta soljunut! Välillä huomaa olevansa vähän väsynyt kun ei ole jaksanut kuunnella jokaista sanaa tarkasti ja kärryiltä on helppo tipahtaa jollei pidä varaansa, mutta toisaalta sinne takaisin kiipeäminenkään ei ole liian vaivalloista. Ja puhuessa voi korvata unohtuneet verbit englannilla, joten kommunikointi ei ole liian haastavaa. Mutta suurimmaksi osaksi har vi pratat bara svenska, ja olen tosi ylpeä meistä! Ei varmaan menisi kuin kuukausi Ruotsissa, kun tällä kielellä jo pärjäisi hyvin.

Det var roligt att sitta i bilen och titta på landskapet. Gotland är vackert.

Illalla täytyy vielä käydä suihkussa, pakata, tehdä huomiset eväät, paijata kissoja, poistaa kissankarvat vaatteista ja ehtiä vielä nukkuakin riittävästi, sillä huomenna alkaa armoton liftaaminen kohti Göteborgia.

Vi hörs snart! Har det så bra!

S+R

Translation: Today we wrote some postcards and saw a bit of Almedalsveckan, the big Swedish politics convention they have every year here in Gotland. After that we drove around the Gotland countryside with our couch surfing host, tried to find some yardsales and fleamarkets, and then came back to the house and talked for quite a bit in swedish! We've been trying to dare to speak swedish but it was only today that we finally had the courage to not switch to english everytime some word did not immediately appear in our heads. But you know, you can't learn any language if you never use it.

Tomorrow we leave Gotland and start the vigorous hitch-hiking to reach Gothenburg before the day is out.

Kesäreissu 2012: päivä 5

Viimeistään tänään (oikeasti jo paljon aiemmin) olemme tulleet siihen tulokseen, että päätös lähteä tälle matkalle on ollut elämämme parhaita. Ensinnäkin, meillä on superkivaa. Toiseksi, olemme tutustuneet todella ihaniin ihmisiin. Kolmanneksi, löysimme ne täydelliset farkut. Neljänneksi, kaikki tämän kivuuden ja ihanan matkustelun parhaat puolet ovat olleet joko todella halpoja tai ilmaisia.

Kohti juna-asemaa!

Aamulla kiiruhdimme Tukholmasta kohti Nynäshamnia kätevästi kahdella paikallisjunalla maksaen matkat edelleen samoilla Tukholman lähiliikennekorteilla, joita olimme edellisetkin päivät käyttäneet. Nynäshamn näytti ihan yhtä idyllisen ruotsalaiselta kuin kaikki muukin täällä, ja Gotlannin laivaan tsekkautuminen oli täydellisen vaivatonta. 

Matkatavarakasa.

Uusikannassatama.

Reppu hajosi, Tohtori Sykerö korjasi. (Pinssi tosin petti nelisen tuntia myöhemmin, pitäisi varmaan kaivaa korjausompelusetti esiin...)

Tyylikkäästi hajoillut Kunert. Käyttäjäkokemuksia Ringalta: ei tule silmäpakoja, mutta jos repun tarralaput osuvat sukkaan, niin reikiähän siitä syntyy.

Etukäteisten suunnitelmien puuttuminen tarkoittaa reissussa sitä, että joutuu jonkun verran suunnittelemaan paikan päällä, mutta onneksi sekin on ollut suht helppoa kiitos prepaidliittymän internetin. Ikävä kyllä lauttaliput Gotlantiin tulivat viime hetkeisyydestä johtuen maksamaan enemmän kuin lippumme Suomesta Ruotsiin ja takaisin, mutta nyt täällä ollessa voin vakuuttaa sekä itselleni että kaikille muille, että se todellakin on sen arvoista. Lisäksi saimme CS-hostin täältä jälleen muutamassa tunnissa (!) ja nainen, jonka luona asumme (omissa huoneissa !!) on todella ihana.

Liikennevälineemme.

No nyt vähän hypin edelle matkakertomuksessa... Laivamatka meni siis mukavasti torkkuessa (t. Sanna) ja kolmessa tunnissa saavuimme Visbyyn, jossa tapasimme hostimme. Häneltä oli hajonnut auto ja kadonnut pankki- ja ajokortti jonkun aikaa ennen tuloamme, joten auton vuokraamisessa terminaalin vierestä kesti hetki. Kotimatkalla kävimme kaupan kautta, ja sekin pelkästään on aina elämys ulkomailla, sillä valikoima on niin erilainen koto-Suomeen verrattuna. Väittelimme Ringan kanssa jonkun aikaa siitä, onkohan täkäläinen fil piimää, viiliä, jogurttia vai jotain vielä vähän erilaista hapanmaitotuotetta, sillä sitä löytyy niin monissa eri muodoissa niin makeana kuin maustamattomanakin, että selkeää vastinetta Suomesta voi olla hankala keksiä.

Nukkumista lautalla. Huomaa tyylikkäästi kuivumaan asetellut pyyhkeet.

Jouduimme varaamaan kalleimmat istumapaikat kun halvat olivat jo menneet, mutta meille ei ihan täysin selvinnyt, mistä maksoimme 20 euroa ekstraa per pää.

Visbyn satama-aluetta pitkältä tsuumattuna, kun emme jaksaneet talsia parkkipaikan poikki.

Valmistimme ja söimme herkullista katkarapusalaattia ja silittelimme hostimme kissoja, jotka olivat haltioissaan kaikesta saamastaan huomiosta. Illaksi suuntasimme Visbyn vanhaan kaupunkiin.

Tämä oli se ujompi, kuulemma. Jokin allergisissa ihmisissä vain vetää kissoja puoleensa...

Jos luulitte, että sanan ”idylli” käyttö saavutti maksiminsa taannoisessa Södermalm-hehkutuksessa, olitte väärässä. Samoin me olimme väärässä kuvitellessamme, että siellä oli superidyllistä. Todellinen satumaailma nimittäin on Visbyn vanha kaupunki. Seuraa kuvia todistusaineistona, eivätkä ne edes välitä idyllisintä idyllisyyttä tästä idyllisestä idyllistä. Se ei ole kameralla vangittavissa, etenkään pilvisellä säällä.

Vanhaa kaupunkia ympäröi keskiaikainen muuri. Kaupungissa oli myös useiden keskiaikaisten kirkkojen raunioita, ja toiminnassa oleva kirkko n. 1400-luvulta.

Maailman kivoin katto.

Maailman kivoin postilaatikko.

Jep. On niillä täälläkin se merinäköala. Tietysti. 

Kirsikkasorbettia ja Viskikermajäätelöä. Home made.

Yritimme tunkea päämme rauniota suojaavan takorautaportin läpi.

Täällä on meneillään joku Almedalsveckan, jossa suurin osa tapahtumista liittyy politiikkaan. Ohjelmaa on kuitenkin ihan laidasta laitaan, ja huomenna pääsisi nauttimaan U2-messusta. Sannan tuntevat tietävät, miten todennäköistä on, että tutustumme tähän tilaisuuteen...

Ei voi ruusuja kasvaa ihan joka paikassa!

Yhdessä rauniossa oli jotkut ilmeisesti kyseiseen viikkoon liittyvät verkostoitumis/pönötysbileet. Valot ja musiikki satoja vuosia vanhoissa kirkon raunioissa näytti ja kuulosti kyllä makeelta!

Ei se voi se ruusu kasvaa katon läpi!

Betoniporsaat eiku -lampaat. 

Kissat olivat jälleen tyytyväisiä kun innokkaat rapsuttajat palasivat illalla kaupungilta.

Kurnau!

S+R