Hyvää kevättä! /S

Tässä on ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin siten, että olen jättänyt viihdyttämisenne, arvon lukijat, täysin Ringan harteille. En lupaa parantaa tapojani, mutta lupaan etten katoa kokonaan vaikka häviäisinkin tutkalta aina hetkellisesti!

Tällä kertaa minulla ei edes ole ollut niin kiire ettenkö olisi ehtinyt päivittää blogia, päinvastoin. Olen kärsinyt kaiken elämän lamauttavasta eksistentiaalituskasta. Olin nimittäin ikään-kuin-lomalla vapun jälkeisen viikon. Jätin yhden tentin väliin ja tehdäkseni aikaa musahommille, mutta eihän siitä mitään tullut. Heti, kun ei ollut deadlinea huohottamassa niskaan, nukuin liian myöhään, makoilin sohvalla koko päivän katsoen missaamiani jaksoja seuraamistani sarjoista ja ahdistuin siitä, etten saa yhtään mitään aikaiseksi. Kun tuo monsteriahdistus iskee päälle, niin on aivan varmaa, ettei sitten ainakaan saa yhtään mitään aikaiseksi. Lopulta kävi niin, että rauhallinen ei-ole-pakko-tehdä-yhtään-mitään-olotila muuttui stressaavaksi apua-en-ole-tehnyt-viikkoon-yhtään-mitään-olotilaksi, ja "loman" loputtua olin helpottunut arjen kiireistä ja oppimispäiväkirjoista, tenteistä ja pääsykokeista, jotka seuraavat minua nyt kesäkuun 19. päivään asti. Hurraa deadlinet!

Hurraa myös pyöräily jonka olen viimein tämän kevään osalta aloittanut. En aio ladata aikaa matkakorttiin ennen kuin joskus syksyllä, jolloin minulla on buns of steel ja sikahyvä kunto.

Älä polje siilin päälle!

/S

Hyvää vappua!

Niin kaunis sää, että! Kuulemma spurgutkin Sörnäisissä juovat tänään kuoharia laseista. Ja näyttäväthän ne skumppalasit mielettömän kauniilta auringonpaisteessa.

Mikä nätti sää? Ai ulkona vai?

Leikkikää nätisti!

/ R+S

Translation: Happy 1st of May! Play nice now..

Studiossa / Sanna

Yksi syy tämän blogin perustamiseen on se, että monesti tekisi mieli jakaa kokemuksia ja ajatuksia ”muusikon” uralta. (Lainausmerkit kuvaavat omaa kokemustani ”muusikkoudesta”. Joo, olemme tehneet satoja keikkoja ja julkaisseet kolme levyä, mutta en voi silti nähdä bändihommia muuna kuin mahtavana kaverien kanssa vietettynä aikana jolloin saa vapaasti pöllöillä ja sitä paitsi laulaa niin paljon kuin jaksaa.) Esittelyssämme lukee ettei tämä ole musiikkiblogi, mutta saa kai sitäkin aihetta silloin tällöin koluta jos tekee mieli... On kuitenkin turha odottaa henkeä pidätellen kohupaljastuksia tai elämää suurempia oivalluksia rokkareiden elämästä, ei meidän elomme ainakaan ole yhtään glamoröösiä. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa jotain äänityksistä.

Olimme nimittäin vastikään studiossa ja äänitimme neljännen levymme, joka tulee luonnollisesti olemaan paras levy ikinä. Kun sanon studio, ajattelet varmaan suurta kahtia jaettua tilaa, jossa on trendikkäitä kalusteita, rohkeilla väreillä maalatut seinät, pöydät täynnä tietokoneita ja jättimäisiä miksereitä ja kaikilla jatkuvasti isot luurit päässä. 

Jonkun toisen studio.

Noh. Meidän studiomme on meidän treeniksemme, joka on asteen verran kotoisampi. Ja kun sanon kotoisa, tarkoitan sotkuinen. Tai suorastaan kaoottisen epäviihtyisä, eikä oikeastaan lainkaan kotoisa. Siellä lattiat ovat lohkeillutta betonia ja loisteputkivalot tekevät kaikesta vähän rumempaa. (On siellä kuitenkin vedenkeitin ja kahvinjuojille kahvinkeitin, eli sinänsä tärkeimmät mukavuustekijät löytyvät.)

Treeniksemme on kuitenkin erittäin kätevä (lue: halpa) ja ajanut asiansa lauluäänityksille jo edellisellä Time Is Right for Romans, Baby levyllä. Tulevan mestariteoksen kappaleet vievät kolmannen levyn tunnelmaa eteenpäin, ja olemme aika kaukana alun garagekohkauksesta. Levyllä on ainoastaan riisuttu rumpusetti, joten pystyimme äänittämään myös pohjat treeniksellämme. Pienellä budjetilla saamme levy-yhtiömme sedätkin pysymään tyytyväisinä, vaikkemme teekään uuhbeibebeibelistahittiherutusmusaa.

Studiotyöskentely on ihan superkivaa muttei kovinkaan tapahtumarikasta. Suurimman osan päivästä kaikki paitsi yksi istuvat tarkkaamon puolella rumissa sohvissa ja syövät keksejä ja suklaata sillä välin, kun yksi hikoilee rumpujen takana jonkun monimutkaisen kompin kanssa, joka on oikeastaan melkein mahdoton soittaa, kun soittajana ei luonnollisestikaan ole rumpali vaan joku ihan muu. Koska niin me toimimme. Onneksi ATK auttaa, eikä koko biisiä tarvitse saada talteen yhdellä otolla. Jos emme eläisi digitaalista aikaa, olisivat kappaleemme varmaan melko lailla yksinkertaisempia... (Tai sitten meidän pitäisi olla oikeita muusikoita.)

Ensimmäinen blogikirjoitus / Sanna

Yleisesti ottaen ajattelen asioiden tekemistä enemmän kuin teen mitään. Suunnitellessani jotain uutta ja mahtavaa tiedän jo valmiiksi, etten luultavasti tule saamaan mitään aikaan, ja se on oikeastaan aika turvallista.

Olen viime vuosien aikana ajatellut salaa blogin perustamista. Olisikohan sen kirjoittaminen hauskaa ja osaisinkohan, jaksaisinkohan ja pystyisinköhän siihen? Olen samalla lykännyt toteutusta tietäen, että huomiselle siirtäminen on vain pelkurimaisempi tapa olla ikinä aloittamatta. Sitä paitsi jos kirjoittaisin jotain julkisesti nettiin, niin kaikkihan näkisivät sen! Mitä jos joku ei tykkääkään?

Tänään töiden jälkeen päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista, itseäni niskasta ja pyytää kaverin apuun, ja kas, illalla meillä oli blogi. Suurin este tielläni blogiuralle on nimittäin ollut kuvittaminen; pelkkä teksti on tylsää ja vaikka nautinkin kameran takana olemisesta, en jaksa olla oman elämäni Michelangelo vaan keskittyisin tässä kontekstissa mieluiten vain kirjoittamiseen. Nyt sitten viimein tajusin, ettei kaikkea aina tarvitse tehdä renessanssineron tavoin yksin, vaan hätiin voi pyytää valokuvausta inothimoisesti harrastavan ystävän! Yhdistimme kekseliäästi nimiemme alkukirjaimet kuten Riiheläinen ja Hernesniemi konsanaan, ja näin syntyi S+R. (Tajusimme sentään kääntää R kirjaimen jälkimmäiseksi liiallista yhtäläisyyttä välttääksemme...) Teemme kumpikin itsenäisiä postauksia blogiin, mutta minun painopisteenäni on teksti ja Ringalla kuvat. Tadaa, näin syntyy kahden ihmisen voimin tasapainoinen blogi!

Toinen renessanssinero tasapainossa.

Tämä blogi ei ole tarkkaan rajattu kokkaus/vaate/koira/mikälie blogi, vaan toimii meidän molempien kuvallisena ja kirjallisena kaatopaikkana olennaisille ja vähemmän olennaisille huomioille isoista ja pienistä asioista elämässä. Jos sen haluaisi laatikkoon pistää, lukisi kannessa varmaan Lifestyle, mutta itse karsastan lokeroimista lokeroimisen takia.

Voisin vielä pitkän avauspostauksen lopuksi sanoa muutaman sanan meistä noin esittelyluontoisesti. Soitamme molemmat yhtyeessä nimeltä Pintandwefall, lisäksi minä opiskelen Helsingin yliopistossa (älkää kysykö mitä, en ole ihan varma vielä), meillä on molemmilla vaatetusalan tutkinto, ja Ringa on musiikin yleisnero ja toivottavasti tuleva TaiKin (tai siis Aalto-yliopiston...) tai Metropolian opiskelija. Lisää seuraa!

Hyvä tästä tulee!

/S