Vaikka vähän masentaa... Ulkona varmaan paleltaa... - R

Tähän alkuun: Hyvää joulunodotusta, eilistä itsenäisyyspäivää yms mitä tässä nyt on ollut ja mennyt sellaista, mistä kuuluu hyviä toivotella.

Siivilät, teepussit, bambuvispilä machateetä varten yms.

Sää, kaikennäköinen säätö erinäisten tahojen (mm. työkkäri ja Kela) kanssa, ihan vaan kylmyys ja jatkuva pimeys ja lumessa/loskassa rämpiminen tekee tästä vuodenajasta ainakin minulle vähän vaikean. Toisaalta tunnelmallista, että voi poltella kynttilöitä jatkuvasti. Toisaalta ahdistaa, ettei luonnonvaloa näe juuri lainkaan. Ainakin on kivaa kun voi pukeutua paksuun mekkoon, tuplasukkiksiin ja jättimäiseen villapaitaan ilman että on kuuma.

Tässä kolkkoudessa juon aika paljon teetä: päivässä menee usein yli puolitoista litraa. Ja ostin maailman söpöimmän teesihdin Clasulta! Se piristää minua ainakin niin paljon, että halusin kuvittaa koko talvijaarittelun robottikuvilla.

No terve!

ET SÄ VOI HENGAILLA SIELLÄ NOIN SÖPÖSTI!!!

Ei minulla tähän hätään ollut sen ihmeellisempää asiaa. Piti vaan vähän talvifiilistellä.

/R

Ps. Kai huomasitte jo tän hetken luontevimman freestyle-pätkän??

Translation: I bought the cutest tea infuser.

Iloa elämään HETI /R

Jos haluaa saada itselleen paremman mielen, ratkaisu on käydä ostamassa itselleen Dymo-kirjoituslaite. Minun oli tarkoitus ostaa sellainen jo lukiossa, mutta se jäi ajatuksen asteelle. Vihdoin tässä joku aika sitten päätin painokkaasti, että NYT! Mutta samoihin aikoihin Eeva Kolu kirjoitti oman kohokirjainhehkutuksensa, enkä sitten kehdannut hommata tätä vekotinta. Sitten totesin tänään, että joka tapauksessa nostan esiin tuon tekstin, ja kirjoitan selittelypohjustuksen, joten miksen yhtä hyvin toteuttaisi pienen mittakaavan haavetta heti. (Nyt en edes löydä linkitettäväksi sitä toista postausta, joten ihan sama! Annan siis itselleni luvan fiilistellä aivan vapaasti.)

Kirjoitin jo pari runoa, työtodistuskansioni näyttää säväyttävän pro:lta jne. En laita silti kuin yhden kuvan, koska se kiteyttää täydellisesti tämänhetkisen mielentilani, ja tämän vempaimen hauskuuden.

/R

Translation: Seriously the most fun to be had home alone is with this little gadget. Just wish I had a dog so I could tag it.

Kirjoitusblokki - viimeaikaisesta elämästä tiristetyt vinkit /R

Olen kuvitellut eläväni sellaista hiljaiselämää, ettei siitä paljon blogiin kirjoitella. Kalenterin lähempi tutkiskelu kuitenkin puhuu toisin, sillä olen käynyt töiden ohella

- paljon syömässä (Helsingin lounassushibuffet-vinkit olisi ihan hyvä postaus)

- hirveästi kirppareilla ja vintagekaupoissa (siitä saisi vaikka kuinka monen postauksen verran materiaalia!)

- hyvässä näyttelyssä (no sehän oli Ville Anderssonin I’M A WOUND AND A SWORD, A VICTIM AND AN EXECUTIONER. I AM YOUR MIRROR. Helsinki Contemporaryssä. Aivan mahtavia töitä, vahva ilme ja tunnelma.)

- katsomassa leffaa (Moonrise Kingdom, josta esimerkiksi hjartesmil on tehnyt kattavan kuvapostauksen, oli maailman symppiksin ja hyväntuulisin ja ihanimman näköinen elokuva. Kiitos Wes Anderson, taas.)

- juomassa olutta (esimerkiksi keikoilla tai stand-upia katsoen, olisi ainakin kilometrin mittaisen jutun aihe kaikki kivat paikat)

- ostellut musakamoja sooloprojektiani varten (laitehiplailu kuvineen on aina parasta viihdettä)

yms. Eli syyt paljastuvat omien silmieni edessä: en ole kirjoittanut, koska en ole kirjoittanut. Yritän tässä kaiken lomassa vähän parantaa tapojani, ja ainakin kantaa kameraa mukanani joka paikkaan. Se tuntuu olevan kirjoitusinnolleni kynnyskysymys.

Loppuun laitan vielä vähän kuunneltavaa aktiivisempaa kirjoituskautta odotellessa! Eipä muuta!

The Hearing - Promo 2012

- R

Translation: Finding it hard to find out that the reason I've not been writing is just that I haven't been writing. I thought that none of the things I've done is that interesting or worth mentioning but turns out they could be and in fact are! I'll bear that in mind for the future. Above there is something to listen to while waiting for more inspired writing :)

Materialisti nostaa käden ylös HEP! /R

Näin hieno se on yksinään!!

No täällähän sitä viuhdotaan. Kaapit pursuavat tosi kivoja vaatteita, kenkiä, laukkuja, ihania vanhoja kirjoja, peltipurkkeija ja pientä sälää, mitä voi joskus tarvita. Ja mitäkö tänään tein? No kävin tietysti kirppiksellä ostamassa ihania laadukkaita asioita niin kauheen halvalla. Vaate, laukku, kengät ja peltinen teepurnukka saivat uuden kodin. Ainakaan niille ei tule orpo olo kaikkien kavereidensa vieressä hyllyilläni. Vähän kuin adoptoisi koko sisaruskatraan. Ja vanhemmat kanssa.

Siellä ne ovat sulassa sekamelskassa, paperit, peltipurkit ja kamerat...

En ole vielä sisäistänyt yhteyttä tiettyjen asioiden A. ja B. välillä. A. tässä tapauksessa on se, että ostan kuitenkin kuukauden aikana ehkä 3-10 vaatetta/tavaraa. Kirpparilta pääsääntöisesti, mutta tavaraa se kuitenkin on. B. taas on se 1-3 kertaa vuodessa tapahtuva ymmärryksen hetki, jolloin huomaan, etten ole käyttänyt hamstraamiani ihania asioita ainakaan vuoteen, ehkä kahteen tai kolmeen. Silloin yleensä käyn läpi kaikki vaatteeni ja jätesäkillisen joko heitän uffille, myyn kirpputorilla eteenpäin tai kutsun kaverit tonkijaisiin.

Pelkästään hattuhylly ansaitsisi omat penkojaisensa

Sitä haluaisi pärjätä niin vähällä ja elellä elegantin riisutuin maallisin mammonin tarvitsematta sen enempää. Ostaa aina uuden vasta jos vanhaa ei enää saa korjattua. Miksi mielen pitää olla niin kirotun koristeellinen ja turhamainen? Miksi tuttu tavara kyllästyttää? Miksi tällaisen ylellisyyden, sen että on varaa ostaa tavaraa vain seisomaan tarpeettomana, ottaa itsestäänselvyytenä? Miksi pitää pyrkimällä pyrkiä järkevään kulutuskäyttäytymiseen? Miksi se ei ikinä onnistu yrityksistä huolimatta?  Miksi kuitenkaan ei saa koskaan heitettyä kaikkea sitä tavaraa pois, mikä on oikeasti ylimääräistä?

Ketä oikein huijaan? "Askartelukaappi"....

Harjoitukset jatkuvat.

/R

Translation: First world problems with too much stuff. I'm beginning to think this is how those poor people on those awful hoarding-intervention programs get started....

Päivätyön mielekkyydestä - R

Minun on nyt pitänyt jo ainakin kaksi viikkoa hehkuttaa uutta väliaikaista työpaikkaani, ja uutta hienoa väliaikaista elämääni (elo-lokakuut) työssäkäyvänä ihmisenä. Olen ollut kuitenkin työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin niin epäluovalla ja -verbaalisella tuulella, ettei kirjoittamisesta ole tullut mitään. Ajattelin nyt listata olennaiset asiat kuluneelta kuukaudelta.

Eeheheheheee se on pala muovia jossa lukee mun nimi ja "Valokuvaaja"!!! hehehehhehee

1. Työn mielekäs sisältö
Olen näiden kolmen kuukauden ajan kouluvalokuvaaja. Joku siis maksaa minulle rahaa siitä, että painan kameran suljinnappia 300-800 kertaa päivässä. Lapset ja nuoret ovat pääsääntöisesti hyviä tyyppejä. Saan hauskuuttaa huonoine vitseineni muksuja. Myös saan paljon kaipaamaani tatsia kuvaamiseen, ja opin hirveästi perusjuttuja studiovalaistuksesta, ajoituksesta yms.

2. Arkirytmi
Olin koko alkuvuoden päätoimisena työnhakijana. Arkirutiinini kerkesivät siinä ajassa mennä päin prinkkalaa, ja unensaanti oli mitä oli. Kun ei ole aktiivinen (paitsi että OLIN!! Mutta en perinteisessä elannonsaantimielessä) valveillaollessa, ei voi olettaa, että illalla väsyttäisi. Nyt olen saanut olla niin ylpeä itsestäni joka aamu, etenkin juuri heräämisen suhteen! Olen parina aamuna onnistunut heräämään 04:45 (sic!) ja ehtimään ajoissa töihin! Aina ei onneksi tarvitse nousta ennen viittä...

3. Työpaikan hyvä henki ja kivat työkaverit
Käytännön asiat rullaavat hyvin, kommunikaatio pelaa, eikä kritiikkiä arastella tai suolleta itseisarvona. Usein pomolta tulevissa yhteisissä viesteissä on sana "tsemppiä!" ja hymiö. Ja jos tulee spontaanisti iloiseksi kun tunnistaa aamuseiskalta työkavereiden autot moottoritiellä kaikkien ajaessa rinnakkain 5sek, niin onhan se nyt hyvä merkki.

4. Haasteet ja niiden selätys (Vitutus on vaan hetkellistä)
Onhan tässäkin hommassa hirveä kiire jatkuvasti, kauhea melu, ja tauot saattavat jäädä väliin, aikataulut venyä ja hermo vähän kiristyä. Mutta toistaiseksi työpäivän loppuminen on joka kerta yllättänyt. Aina aika menee paljon nopeammin kuin luulisin. Ja joka päivä on ollut todella kivoja hetkiä, mahtavia tyyppejä tai olen oivaltanut jotain uutta.

Oli pieni tauko työpäivän keskellä. Kuvan nappasi Tarmo Lehtosalo

Ei mulla taas varmaan hetkeen sen enempää. Vaan olihan sitä tuossakin.

/R

Translation: I started at a new job this August. Couldn't be happier! Now I'm a school photographer until the end of October. It's hectic and noisy but super fun. I'm learning a heap of useful basic things about studio photography and practicing my shutter pressing skillz. And I get to work with the best guys!

Idolini: Stephen Fry /R

Idolisarja on viimeistä vaille valmis! Oikeastaan viimeisin täydellisen fanituksen kohteistani on Stephen Fry: brittiläinen, 1957 syntynyt sanasieppo, näyttelijä, ohjaaja, kirjailija ja tietotekniikkaintoilija. Joku minua viehättää briteissä. Ensin Freddie, ja seuraava yhtä iso ihastus oli Fry.

Klikkaamalla kuvaa pääset lähteeseen.

Olin aiemmin ihaillut Hugh Laurieta, jonka kanssa Fry muodosti 1980-, ja -90-luvuilla yhden brittitelevision hauskimmista parivaljakoista. (Meillä oli Sannan kanssa kämppiksinä asuessamme kylpyhuoneessa mm. kontaktimuovilla kosteudelta suojattu Hugh Laurien kuva.) Jossain vaiheessa ymmärsin katsoa tuorein silmin samoja ohjelmia, ja huomasin viimein myös Fry:n upeuden.

Minulla oli syys-talvella 2010 joidenkin kuukausien ajan AIKA PAHA kausi, jolloin katsoin maanisesti kaikki jaksot ainakin sarjoista Black Adder 2,3 ja 4, A Bit Of Fry And Laurie, Jeeves And Wooster, Kingdom, Stephen Fry In America, ja QI. Luin 4 hänen kirjoistaan. Katsoin pari elokuvaa, joissa Fry näyttelee (toinen niistä oli Wilde, tarvitseeko minun edes lähteä tarkentamaan? Stephen Fry jo yksinään olisi riittänyt, mutta aiheena Oscar Wilden elämä, ja Fryn vastanäyttelijänä Jude Law? Huh! *lähes pyörtyy*). Aloin seuraamaan Fryn Twitter-päivityksiä, lukemaan hänen blogiaan ja katsoin kaikki Fryn juontamat ja tekemät dokumentit, jotka löysin. Kirjoitin ja lähetin jopa fanikirjeen, ensimmäisen elämässäni.

Nyt kaikista maanisin vaihe on väistynyt, eikä minun tarvitse päivittäin käydä googlaamassa lisää vanhoja brittisarjoja tai pilotteja, joissa Fry on vilahtanut. Ihan hyvä, ehtii tuumailla elämässä muutakin.

Stephen Fry on myös tutustuttanut minut vaikka kuinka moneen eri asiaan ja henkilöön suosituksillaan ja dokumentinaiheillaan, ikuisella uteliaisuudellaan, ja triviatiedon aarreaitallaan, eli Quite Interesting -visailuohjelmallaan.

Tähän loppuun ihana nuori Stephen lukee teille iltasadun.

/R

Translation: Stephen Fry, how I do admire you. Cannot convey my thoughts about you without sounding utterly embarrassing.

Pakkauksen välttely /R

Olen jo saanut tavaroita kasaan, mutta vielä pitäisi putsata kassi ja varmistua kaikesta. Kaikesta varmistuminen on vähän haastavampaa, mutta eiköhän tunne tule tässä sitten itsekseen.

Tänään aion kyllä mennä vähän nollaamaan hyvän musiikin avulla, lähden nimittäin heti pakattuani Garden Partyyn kuuntelemaan koko repertuaaria. Vähän ärsyttää, että hyviä bändejä on heti klo 15:30 eteenpäin ja aivan viimeiseen saakka. Oloni helpottaisi jos saisin vähän enemmän vielä aikaa tarkistella tavaroita yms.

Juh, hyvää perjantaita itse kullekin! Huomenna lähdetään matkaan!

/R

Translation: Still avoiding packing. My stuff is in a pile but it should get itself to a bag before I leave to Garden Party to see some pretty good bands. Kinda annoying that all the bands are so good, because I have less time to worry about remembering to pack EVERYTHING essential.

Meikä syö /R

Minimuffinssit studiossa: Iiti Yli-Rinne

Jännittää ihan hirmuisesti lauantaina alkava kesäreissu! Meillä on meno- ja paluulautat varattuna, ensimmäiselle yölle (vai kahdelle?) yösija, ja muu vielä täysin auki. Peukalokyydillä olisi kuitenkin tarkoitus päästä ympäriinsä. Tämän illan pyhitän pakkaamiselle, sillä koko huominen päivä on ihan täynnä ohjelmaa ja lauantaina suunnataankin jo aamusta Turkuun.

Tässä pakkaushääräilyn ohessa jaan teille kuvia, joissa syön. Jostain syystä jollain on aina kamera valmiina kun haukkaan mitä tahansa evästä. (No ei nyt tietenkään ihan aina...)

Eipä mulla sen ihmeellisempää, kuulemiin!

/R

Leipää studiossa: Ninni Luhtasaari

Translation: Nervous about our upcoming hitch-hiking trip around at least Sweden. It begins this Saturday, and that's not far away! While I'm busy packing I'll entertain you with pictures of me eating.

Erään lompakon tarina /R

Raatohan se.

Minulla oli taannoin maailman hienoin korttikotelo/lompakko. Löysin sen kerran kirpputorilta, ja ajattelin, ettei viisi euroa ole kauhean paha hinta niin ihanasta esineestä. Se oli ilmeisesti nukkekodin tavaroita, pienenpieni attaseasalkku, joka sattui juuri sopivasti olemaan muutaman luottokortin kokoinen. Siinä oli pienenpienet lukotkin, jotka sai ponkauttamalla auki, ihan kuin oikeassa salkussa. Pieni tasku, johon sain kolikon, plektran tai setelin säilöön. Kaikinpuolin siis ihana ja erikoinen lompakko, ja tulin joka kerta hyvälle tuulelle napsauttaessani lukot auki.

No. Sitten tänä juhannuksena kävikin klassiset, ja lompakko hukkui. Esittelin sitä sukulaisilleni perjantaina aamupäivällä, ja lauantaina iltapäivällä toisessa kaupungissa tajusin, että se ei ole laukussa, ei autossa, eikä tavaroissa. Säilytin siellä siis kaikkia olennaisia korttejani, joten hukassa oli nyt Visa Electron, ajokortti, opiskelijakortti, parit leffaliput ja pääkaupunkiseudun matkakortti. Lisäksi vielä 7€ käteistä ja yksi plektra, mutta ne ovat pieniä menetyksiä.

Pilallehan juhannus siitä meni. Harmittelin sekä kauheaa vaivaa uusien korttien hankkimisesta, että pienenpientä lukollista attaseasalkkua.

Tarinaan tuli onneksi yllättävä ja hieno käänne. Sunnuntaina ennen klo 10 aamulla sain puhelun, että olenko kuka olen, ja mahdanko olla hukannut kenties ajokorttini, ja muutaman muunkin kortin, sekä pienen lompakon. Uskomatonta!

Olin ilmeisesti unohtanut lompakkoni auton katolle, ja se oli siellä pysynyt n. 60km matkan, kunnes tuli ensimmäinen mutka, johon ajetaan jonkunnäköisellä vauhdilla. Sieltä pientareelta oli tämä pelastava enkeli löytänyt lompakkoni yliajettuna, kaikki korttini ihan vettyneinä, mutta toimintakunnossa, jaksanut ottaa numeroni selville, ja ilmoittaa minulle.

Mikä vielä ihmeellisintä, ajomme ja aikataulumme menivät niin hyvin yhteen, että sain tavarani takaisin n. 45min päästä tuosta puhelusta.

Olen ollut nyt pari päivää hurjassa kiitollisuudenvelassa maailmalle ja ihmetellyt, miten onkin vielä hyviä ihmisiä olemassa, ja miten epätodennäköinen koko tuo skenaario onkaan:
1. Että lompakko pysyy 60km auton katolla
2. Että autot eivät aja pahemmin sen päältä
3. Että joku näkee kortit maassa
4. Että joku jaksaa kerätä ne sieltä
5. Että joku näkee vaivan saadakseen ne oikeisiin hoteisiin
ja 6. Että aikataulut menevät noinkin sujuvasti.

Voi raasua...

Ei minulla tainnut muuta asiaa, halusin vain jakaa hyvän tapahtuman elämässäni. Olen niin kiitollinen! Nyt voin ihan hyvillä mielin ainakin kesän loppuun hävitä kaikki korttipelit, saada kuraroiskeet lätäköistä päälleni, ja kolautella päätäni avoimiin kaapinoviin, sitten voisi olla tilit maailman kanssa tasan.

/R

Translation: I lost my favourite itty bitty attaché case style wallet during Midsommer, but some wonderful stranger found it and I got it back. Run over by a few cars yes, but all my important cards were safe and unharmed. So unlikely that I can't get my head around it.

Sadepäivän iloksi /R

Ihan naurettavaa, miten paljon säätila vaikuttaa mielialaan. Ehkä valon määrä sitten vaan on niin tärkeää aivokemialle. Tällaisina päivinä tekisi mieli pistää uikkarit päälle ja juosta talon ympäri kymmenen kertaa, niinkuin pienenä. Sen sijaan vetäydyn sisätiloihin juomaan lämmintä ja katsomaan suoraa nettikameralähetystä kotkanpesästä. Seuraa muutama kuva sateisesta Torkkelinmäestä...

1990-luvun brittiläinen musiikki sopii sateiseen kaupunkiin kuin nakutettu.

Samoin kamomillatee.

No silkkinen aamutakki pitsisomistein ei ehkä ole samasta sarjasta, mutta minulle tuli hyvä mieli.

Juh, yritän vähentää sääpostausten määrää jatkossa. :)

/R

Translation: It's raining in Helsinki and I'm reluctant to go outside. In stead I'm watching some newly hatched eagles here.

Idolini: Freddie Mercury /R

Michael Jacksonia seurannut idolini ja palvonnan kohteeni oli (ja on) Queenin laulaja, älytön rockjumala Freddie Mercury (1946-1991). Herramunjee, mikä mies!

Kuva Googlen kuvahaun avulla, klikkaamalla pääset lähteeseen.

Pienempänä pelkäsin jollain syvällä, unenomaisella tajunnan tasolla Queeniä, koska olin Freddien kuoleman aikoihin nähnyt televisiosta I'm Going Slightly Mad -musiikkivideon, ja siinä esiintyvä gorilla jäi kummittelemaan pikkutytön mieleen vielä vuosiksi. Yläasteella tajusin vihdoin kuunnella bändiä uudestaan, kun isä osti Platinum Collectionin, eli levyt Greatest Hits I, II ja III kaikki samassa paketissa.

Olin myyty ennen kuin ensimmäinen levy ehti edes soida loppuun. Joskus joku vaan kolahtaa niin, että taju meinaa mennä. Kokoelmalevyn mukana tuli kansilehtinen, jossa oli vangitsevia kuvia eri vuosilta, ja olin täysin lumoutunut ja rikki siitä, että Freddie oli jo ehtinyt kuolla ennenkuin löysin Queenin musiikin. Minulle ei annettu mahdollisuuttakaan tavata suurinta idoliani. (Yläasteelaisen mielessä tämä saa tietysti maailmaa suuremmat mitat, ja muutaman kerran olen tirauttanut katkeran kyyneleen tässä yhteydessä taas siksi, että synnyin väärään aikaan.)

Freddien kuvia tulostelin netistä itselleni kansioon, leikkasin lehdistä kaiken aiheesta, ostin kaikki studiolevyt ja lainasin kirjastosta kaiken, minkä keksin, mihin Queen liittyi. Harjoittelin kaverini kanssa brittienglantia ja Freddien suhuässää, kutsuttiin kaikki toisiamme darlingeiksi ja oltiin aika camp.

Kuva Googlen kuvahaun avulla, klikkaamalla pääset lähteeseen.

Freddie muodostui päässäni upeasta ihmisestä täydelliseksi tavoittelunarvoiseksi olemisen tilaksi. Halusin olla yhtä villi, cool, pönttö, viettelevä, komea, kaunis, laiha, vapautunut biisintekijä, hyvä muusikko, homo, mies, isohampainen, ja halusin, että minulla olisi Freddien lauluääni. Halusin alkaa tupakoida. Halusin olla drama-queen. Halusin joskus elämässäni laulattaa täyttä stadionia. Ja miksei minulle kasvanut viiksiä??

Kanssani on varmasti todella ärsyttävää kuunnella mitään Queenin tuotantoa, sillä jos olen kuullut kappaleen, todennäköisesti osaan sen ulkoa. Se taas tarkoittaa, että koko kappaleen, tai jopa levyn ajan muiden kuuntelijoiden elämystä häiritsee Ringa-filtteri, joka piipittää kaikki säkeet sanasta sanaan ja taukojen aikana pyytelee anteeksi sitä, ettei voi hillitä itseään. Karaokessa tästä on vaan hyötyä, koska voi keskittyä esiintymiseen täysillä kun ei tarvitse tarkistella sanoja jatkuvasti.


Joka tapauksessa Freddie ja Queen ovat muodostaneet yhdessä sen ajan MTV:n ja Michael Jacksonin kanssa oikeastaan kokonaan musiikillisen pohjani. Kaikki tulevat mieltymykseni tulen todennäköisesti suhteuttamaan etenkin Queeniin, mutta myös noihin muihin. Enkä usko, että yksikään bändi tulee minussa koskaan enää aiheuttamaan samanlaista niin äärettömän syvää rakkautta ja ihastusta kuin Queen.

Taidankin kuunnella pari levyä ja laulaa lujaa mukana, nyt kun tunnelmaan päästiin.

/R

Translation: Freddie Mercury, love of my life. Meant and still means a huge lot to me. My knees tend to go wobbly for a man with a singing voice bigger than the world and a set of teeth to match. <3

Sata!

S: Meidän blogi täyttää tänään eli nyt sata postausta! Jee! Mietin justiinsa edellisiä juttuja selaillessa, että onpa meillä hyvä blogi. Ei haittaa vaikka vähän aiheet poukkoileekin, kun ollaan niin kivoja ja hyviä tyyppejä. Ja ei haittaa että olen ollut ihan jossain kuplassa puolet tästä ajasta ja en ole ehtinyt päivittämään, kun on superahkera ja mahtava ja ihana blogisti-kaveri!

R: Niin, olen kyllä aidosti yllättynyt siitä, miten nopeasti sata tekstiä tuleekin täyteen. Tätä kirjoittaessani kokeilen Bloggerin mobiiliversiota, joka on vähän hankala käyttää... (Normaalisti olisin koneeni kanssa tietenkin kirjoittanut tämänkin jutun, mutta satuin olemaan aamulla Sompasaaressa Ihana-kahvilassa erään kotimaisen elokuvan kuvauksissa statistina)

En oikein tiedä mitä muuta sanoa, kuin että onpa tämä kaikki kivaa. Hirmuisen kivaa. Ei mene varmaan kauaakaan, että ohitamme toisen sadan rajapyykin. Tuhannen kohdalla voikin sitten jo poksauttaa yhden skumppapullon :)

Translation: Our 100th post! Feeling pretty happy about it and looking forward to the 1000th and so on! :)

Viime hetken menovikki, helsinkiläiset! /R

Klikkaamalla kuvaa pääset Espan lavan tapahtumatietoihin, mistä kuvakin on lainattu.

Espan lavalla tapahtuu tänään, ajattelin sateenripottelusta huolimatta mennä katsomaan ensin klo 17 soittavaa Big Wave Ridersia, ja vielä klo 19 soittavaa French Filmsiä. Myös ajattelin käydä katsastamassa tänään juhlamenoin avatun Baanan. Mutta jos nyt ihan kaatosateeksi yltyy, niin en tänään, vaan huomenna.

Eipä muuta!

/R

Translation: For you Helsinkians, there's loads of stuff happening all day because it's Helsinki day! Go check it out!

Idolini: Michael Jackson /R

Ajattelin tehdä muutaman viikottaisen postauksen minulle tärkeistä julkisuuden henkilöistä.

Minulle idoli tarkoittaa juuri sitä, että henkilöön kiteytyy jollain tavalla joku ihailtava ja tärkeä ominaisuus, ja että haluaisin itsekin olla vastaavasti ihailtava ja tärkeä. Parasta ihailu on silloin, kun se inspiroi toimimaan itse samoin. Raastavinta vastaavasti silloin, kun elämästä uhkaa lähteä mielekkyys, kun ei koskaan voi olla yhtä hyvä. Onneksi suhtautuminen on ihailijan omalla vastuulla, ja siihen voi itse vaikuttaa, jahka pahin epätoivo väistyy. (Kokemusta on…)

Kuva Googlen haulla. Klikkaamalla pääsee lähteeseen.

Aloitan sarjan kirjoittamalla ensimmäisestä idolista, jonka muistan merkinneen minulle paljon, eli Michael Jacksonista. Pidin ala-asteella, toisella luokalla esitelmänkin Jacksonista, ja osasin vielä vuosia sen jälkeen ulkoa kaikki perheen vesojen nimet. Randyt, Titot ja LaToyat sun muut.

Kuuntelin intohimoisesti Dangerous-levyä, ja History-kokoelmaa, katsoin MTV:ltä ja VHS:ltä musiikkivideoita, luin Suosikista kaikki mahdolliset Jacksoniin liittyvät jutut, taisin myös nauhottaa Moonwalkerin videolle, kun se tuli kerran televisiosta. Huoneessani oli asiaankuuluva julkka, ja mielestäni Jackson oli kaunein ihminen, paras laulaja ja kekseliäin tanssija ikinä.

Fanitukseni on jatkunut tähän päivään saakka vaihtelevan intensiivisesti. Olin täysin murtunut kuullessani uutiset Jacksonin kuolemasta. Oli todella vaikeaa uskoa, ettei yksi suurimmista vaikutteistani ollut enää elossa. Sitten alkoi olla yhtä uskomatonta se, että on elänyt kuitenkin niinkin pitkään samassa maailmassa niin mielettömän ihmisen kanssa.

Taisin vähän kyyneltää katsoessani This Is It -dokumenttia Jacksonin viimeisistä päivistä. Kaikki langat olivat viimeiseksi aina hänen omassa kädessään, ja kaikki soitettiin ja tanssittiin aina piirulleen vision mukaan. Ikävämpi tyyppi voisi saada tuollaisesta todella ikävän työilmapiirin aikaan, mutta Jackson vaikutti niin lempeältä ja ammattimaiselta ja mukavalta, että täytyisi olla raivohullu idiootti, jos ei haluaisi tehdä juuri niinkuin pyydetään. Ja miten hyvä laulaja ja tanssija Jackson oli vielä viime päivinään!

Ihastus ei ole koskaan varsinaisesti kadonnut, vaikka mietteisiin mahtuu toisinaan muutakin. Sydämessäni tulee todennäköisesti aina olemaan paikka Michaelille.

/R

Translation: My first idol as a kid. And I guess my whole life through. What a guy! What a talent! I miss him.

EDIT: Tekstiin korjattu dokkarin nimi This Is It, oli mennyt Strokesin Is This It:in kanssa sekaisin...

Ikkunashoppailua /R

(Kivaa huomata, että mieli alkaa etsiä jutunaiheita sen enempää pakottamatta. Esimerkiksi jos roikun koko päivän eri nettikaupoissa selaamassa ja kuolaamassa jos jonkinnäköistä rytkyä, tekee mieli tehdä siitä oikein pitkä postaus, ettei kaikki se aika ole ollut turhanpäiväistä notkuilua, vaan… No, ei ainakaan turhanpäiväistä notkuilua!)

Kollaasin kuvat cosin verkkokaupasta

Uusien vaatteiden osto ei tällä hetkellä tule taloudellisen tilanteen takia kysymykseen, mutta eipä sillä, tykkään muutenkin ostaa käytettyä. Vaakakupissa painaa uuden tavaran kiillon ja fiiliksen vastapuolella ekologisuus, kirppareiden hinta, ja helpommin muodostuva yksilöllinen tyyli.

Ideaalimaailmassakin, tilanteessa, jossa ei tarvitsisi punnita jokaista vaatetta ja suhteuttaa kaikkea ostamaansa kriittisesti kulutusyhteiskuntaan, henkilökohtaiseen talouteensa ja ympäristön sietokykyyn, ostaisin enemmän paikallisista pikkuliikkeistä, ja harvemmin. Karsisin vaatekaappiini ainoastaan laadukkaita helmiä, jotka kestäisivät lapsenlapsilleni, eivätkä koskaan menisi pois muodista. Hoitaisin vaatteitani asianmukaisesti, jotta ne kestäisivät kovassa käytössä.

Ruoankin pitää olla hyvännäköistä, laadukasta ja terveellistä. Ja huonekalujen pitää itsestäänselvästi kestää aikaa ja käyttöä. Vaatteita koskevat täysin samat vaatimukset. (Terveellisyys ehkä siinä mielessä, että tekstiilit käsitellään vaikka minkälaisilla homeenesto-, pehmennys-, ja ominaisuuksienparannuskemikaaleilla, ja se ei aina ole hyväksi herkälle iholle. Kannattaisikin aina ennen ensimmäistä käyttöä pestä uudet vaatteet. Itse en ikinä muista, mutta hipiäni ei otakaan kamalan helposti itseensä…)

Haluan tyylin, jossa tunnen oloni kotoisaksi ja hyvinpukeutuneeksi tilanteesta riippumatta. Vaatteita, joissa näytän niin hyvältä, kuin on minulle mahdollista, mistä kulmasta tahansa. Helposti muunneltavia ja yhdisteltäviä, kauniita vaatteita, joihin silmä ei väsy. Ja sitten kun löydän vaatekaapillisen sellaisia ihmeitä, haluan, että ne kestävät vähintään 30 vuotta oikealla huollolla hajoamatta ja hapertumatta. Onko se niin mahdoton ajatus tässä nykyisessä suunnitellun vanhenemisen ajassa?

Joka tapauksessa kyllästin aivojani selaamalla tuhottomasti kauniita vaatteita, etsien niitä täydellisiä farkkuja ja paitoja ja mekkoja ja housuja yms. Toivon, että selaaminen ja suosikkien mieleenpainaminen jää jonnekin takaraivoon kytemään, ja pystyn kirpputoreilla ja kaupoilla spottaamaan helpommin juuri ne vaatteet, joista sitten rakentuu unelmien vaatekaappini aikaakestävä sisältö.

/R

Translation: I'm always on the lookout for the perfect jeans, perfect shirt, perfect trousers, perfect dress, etc. No money though so I'm only daydreaming of my future all-staple-piece wardrobe, where everything fits and everything goes with everything else and I always have something to wear.

Tyhmiä kysymyksiä /R

Miksi meidän pitäisi valita juuri sinut tähän koulutukseen?
Miten aiot työllistyä valmistuttuasi?
Miksi hapankorpussa on hiivaa?
Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Mitä pidät elämässäsi tärkeänä?
Miksi bussi ei koskaan odota?
Mitä ominaisuuksia pidät tärkeänä tulevia työtehtäviä ajatellen?
Miksi olet hakenut juuri tänne?
Miksi pyyhe alkaa haista, vaikka siihen kuivataan aina puhdas ihminen?

Miksi aina tulee kiire, vaikka juuri oli koko maailma aikaa?

/R

Translation: 10 stupid questions.

Credit - Sally The Seagull /R

No kolme postausta olen jo kirjoittanut tänään, mutta mitäs se neljäs haittaisi. Pistin pystyyn nimittäin facebooksivun ja soundcloudin ja twitterin sellaiselle projektille kuin Credit. Ollaan oltu olemassa jo vuodesta 2008, mutta kun tätä tehdään kaiken muun ohessa, niin ei olla oltu kauhean aktiivisia. Paitsi tänään. Laitettin meinaan nettiin tän kesän paras biisi, Sally The Seagull. Suositus! (Ei siksi, että soitan rumpuja ja laulan siinä, vaan siksi kun se on niin hyvä styge!)

Tehtiin tällainen tiedotekin:

Moi,

Credit on Pindandwefallista tutun Ringan ja I Was a Teenage Satan Worshipperin Pasin bändi. Duo tekee musiikkia ja keikkailee, mikäli pääprojekteiltaan ehtivät. Sekä Pintandwefallilta, että IWATSW:lta on tulossa pitkäsoittolevyt puolen vuoden sisään. (Ringa myös valmistelee omaa soololevyään The Hearing -nimellä ja on keikalla seuraavan kerran Kuudes Aisti-festivaalilla.)

“Sally The Seagull” on Creditin melkein Velvet Undergroundilta pöllitty,
mutta JUST RETEE kesäbiisi vuodelle 2012.


Listen to Sally The Seagull on Soundcloud
Like Credit on Facebook
Follow Credit on Twitter


Eipä muuta!
/R


Translation: I just did a facebook page for my other band, Credit. We have a summer hit song for you, it's called Sally The Seagull. Check the links above!

Teehylly /R

Jihuu, sain vihdoin järjestettyä teelajitelmani kaoottisesta ja umpinaisesta teekaapista keittiön avohyllyille. Nyt on joku pointtikin siinä, että hamstraan kirppareilta aina kivoja peltirasioita, kun ne kerran pääsivät näkyville. Yllätyin siitä, kuinka tyhjiä osa pusseista ja purkeista oli. Kai minä sitten juon aika paljon teetä. Luulin, että tuollainen vuori vaikka ja mitä laatua kestäisi vielä lapsenlapsillekin, mutta kohta alkaakin olla jo täydennyskierroksen paikka!

Jos noille mariskooleille keksisi vielä jonkun fiksumman ratkaisun, niin yläkerroksiin mahtuisi kivat teekannut ja -kupit. (joita minulla siis ei vielä ole, kuin hankintalistalla. Toistaiseksi minulla on vain yksi liian pieni kannu ja sen kanssa riitelevät ihan erinäköiset kupit.)

Ennen olin täysin vakuuttunut siitä, että tee on huijausta. Koko homma. Ihan täyttä fuulaa. Tuoksuu paratiisilta, maistuu pölyltä. Hedelmätee antoi aina odottaa kuuman mehun makuelämystä, ja maistui sitten joka kerta ihan pahvilta. Jos laittoi maitoa ja sokeria, se maistui lämpimältä maidolta ja sokerilta. Bläääk.

Meillä oli hetken lukiossa kuvismaikan sijainen, joka puhui meille kerran arviolta tunnin siitä, kuinka maailma olisi parempi paikka, jos kaikki viettäisivät yhteisiä teehetkiä. Kuinka se yhdistäisi ja rauhottaisi ja harmonisoisi, ja kaikki olisivat vaan absoluuttisesti ja eksponentiaalisesti onnellisempia. Koulussakin olisi pitänyt olla teetunti, jossa hiljennyttäisiin ja keskusteltaisiin henkeviä. Minusta se kuulosti niin omituiselta ja täysin nurinkuriselta. Miten joku sahanpuruvesi muka ketään saisi millekään muulle tuulelle kuin pahalle?

Kesällä 2006 kuitenkin koin ahaa-elämyksen. Nehän on tietenkin ne lehdet, joita haudutetaan ja joista se maku tulee. Ei lehdistä ja vedestä haudutettu juoma voi maistua sokerihedelmämehulta. Eikä sen kuulukaan. Kun lakkasin odottamasta sokerista ja vahvaa makua, pystyin keskittymään siihen, mitä oikeasti maistoin. Nykyään hyvin hautunut, eli ei kitkerä jasmiinitee on yksi parhaista mauista, jonka tiedän.

Onneksi oivalsin. Tee on ehkä paras juttu ikinä. Olen jo pitkään halunnut ostaa kotiin myös lapsang souchong -teetä, joka maistuu ihan savulta ja tervalta. Tai sellaisen Pu-erh-kakun, mistä murennetaan aina pieni pala haudutukseen. Ja niitä kauniita sidottuja kukkia, jotka aukeavat ihan ötökän näköisiksi.

Joo, ei mulla tässä taas muuta. Onko samanmielisiä teetakinkääntäjiä?

/R

Translation: Finally got my tea collection in order and out of the cupboard. It's funny how much I like tea nowadays, since not so long (6 yrs) ago I actively hated tea.

Aurinko 06:20-06:50 /R

Tarpeeksi kun valvoo, ympäröivä maailma päättää puolesta, ettei tarvitse mennä nukkumaan ollenkaan. Yritä siinä nyt kituuttaa ja saada silmää umpeen kun tummien, suht paksujen verhojen pienenpienistä rei'istä suorastaan kirkumalla puskee aamun valo. "HUOMENTAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"

Otin videota, kun tavallisissa kuvissa suljin olisi herättänyt sen, joka unta sai. Muutama ruutukaappauskuva siis.

Oikeasta kulmasta katsottuna näkymä on tämä.

/R

Translation: As I'm about to finally fall asleep at 6am, THIS violent freak of nature occurs. Yes, it's beautiful, but does it have to do that every single morning, even when I haven't had any sleep?

Owen Pallett /R

Kuva Googlen kuvahausta, klikkaamalla pääset lähteeseen.

Toinen uneton yö heti perään. Tällä kertaa valitsin aktiviteettini erittäin epäviisaasti, ja katsoin Owen Pallettin livevetoja biiseistä, joita en ollut kuullut aiemmin. No, se on vähän sama kuin katsoisi krapulassa eläinvauvadokumentteja, eli kyyneleiksihän minä sitten pistin. Itsensä saa väsyneeksi näinkin, toki, mutta olisi ehkä rakentavampaa löytää vaan suosiolla kunnon unirytmi. Laitan alle muutaman herra Pallettin Pariisinkeikan livevideon, mutta luvatkaa, ettette katso niitä liian herkässä mielentilassa!

This Is The Dream Of Win And Regine

Many Lives 49mp

Arctic Circle

/R

Translation: There are no words for my sleep-deprived mind being moved by Owen Pallett.