Jihuu, sain vihdoin järjestettyä teelajitelmani kaoottisesta ja umpinaisesta teekaapista keittiön avohyllyille. Nyt on joku pointtikin siinä, että hamstraan kirppareilta aina kivoja peltirasioita, kun ne kerran pääsivät näkyville. Yllätyin siitä, kuinka tyhjiä osa pusseista ja purkeista oli. Kai minä sitten juon aika paljon teetä. Luulin, että tuollainen vuori vaikka ja mitä laatua kestäisi vielä lapsenlapsillekin, mutta kohta alkaakin olla jo täydennyskierroksen paikka!
Jos noille mariskooleille keksisi vielä jonkun fiksumman ratkaisun, niin yläkerroksiin mahtuisi kivat teekannut ja -kupit. (joita minulla siis ei vielä ole, kuin hankintalistalla. Toistaiseksi minulla on vain yksi liian pieni kannu ja sen kanssa riitelevät ihan erinäköiset kupit.)
Ennen olin täysin vakuuttunut siitä, että tee on huijausta. Koko homma. Ihan täyttä fuulaa. Tuoksuu paratiisilta, maistuu pölyltä. Hedelmätee antoi aina odottaa kuuman mehun makuelämystä, ja maistui sitten joka kerta ihan pahvilta. Jos laittoi maitoa ja sokeria, se maistui lämpimältä maidolta ja sokerilta. Bläääk.
Meillä oli hetken lukiossa kuvismaikan sijainen, joka puhui meille kerran arviolta tunnin siitä, kuinka maailma olisi parempi paikka, jos kaikki viettäisivät yhteisiä teehetkiä. Kuinka se yhdistäisi ja rauhottaisi ja harmonisoisi, ja kaikki olisivat vaan absoluuttisesti ja eksponentiaalisesti onnellisempia. Koulussakin olisi pitänyt olla teetunti, jossa hiljennyttäisiin ja keskusteltaisiin henkeviä. Minusta se kuulosti niin omituiselta ja täysin nurinkuriselta. Miten joku sahanpuruvesi muka ketään saisi millekään muulle tuulelle kuin pahalle?
Kesällä 2006 kuitenkin koin ahaa-elämyksen. Nehän on tietenkin ne lehdet, joita haudutetaan ja joista se maku tulee. Ei lehdistä ja vedestä haudutettu juoma voi maistua sokerihedelmämehulta. Eikä sen kuulukaan. Kun lakkasin odottamasta sokerista ja vahvaa makua, pystyin keskittymään siihen, mitä oikeasti maistoin. Nykyään hyvin hautunut, eli ei kitkerä jasmiinitee on yksi parhaista mauista, jonka tiedän.
Onneksi oivalsin. Tee on ehkä paras juttu ikinä. Olen jo pitkään halunnut ostaa kotiin myös
lapsang souchong -teetä, joka maistuu ihan savulta ja tervalta. Tai sellaisen
Pu-erh-kakun, mistä murennetaan aina pieni pala haudutukseen. Ja niitä kauniita
sidottuja kukkia, jotka aukeavat ihan ötökän näköisiksi.
Joo, ei mulla tässä taas muuta. Onko samanmielisiä teetakinkääntäjiä?
/R
Translation: Finally got my tea collection in order and out of the cupboard. It's funny how much I like tea nowadays, since not so long (6 yrs) ago I actively hated tea.
