Materialisti nostaa käden ylös HEP! /R

Näin hieno se on yksinään!!

No täällähän sitä viuhdotaan. Kaapit pursuavat tosi kivoja vaatteita, kenkiä, laukkuja, ihania vanhoja kirjoja, peltipurkkeija ja pientä sälää, mitä voi joskus tarvita. Ja mitäkö tänään tein? No kävin tietysti kirppiksellä ostamassa ihania laadukkaita asioita niin kauheen halvalla. Vaate, laukku, kengät ja peltinen teepurnukka saivat uuden kodin. Ainakaan niille ei tule orpo olo kaikkien kavereidensa vieressä hyllyilläni. Vähän kuin adoptoisi koko sisaruskatraan. Ja vanhemmat kanssa.

Siellä ne ovat sulassa sekamelskassa, paperit, peltipurkit ja kamerat...

En ole vielä sisäistänyt yhteyttä tiettyjen asioiden A. ja B. välillä. A. tässä tapauksessa on se, että ostan kuitenkin kuukauden aikana ehkä 3-10 vaatetta/tavaraa. Kirpparilta pääsääntöisesti, mutta tavaraa se kuitenkin on. B. taas on se 1-3 kertaa vuodessa tapahtuva ymmärryksen hetki, jolloin huomaan, etten ole käyttänyt hamstraamiani ihania asioita ainakaan vuoteen, ehkä kahteen tai kolmeen. Silloin yleensä käyn läpi kaikki vaatteeni ja jätesäkillisen joko heitän uffille, myyn kirpputorilla eteenpäin tai kutsun kaverit tonkijaisiin.

Pelkästään hattuhylly ansaitsisi omat penkojaisensa

Sitä haluaisi pärjätä niin vähällä ja elellä elegantin riisutuin maallisin mammonin tarvitsematta sen enempää. Ostaa aina uuden vasta jos vanhaa ei enää saa korjattua. Miksi mielen pitää olla niin kirotun koristeellinen ja turhamainen? Miksi tuttu tavara kyllästyttää? Miksi tällaisen ylellisyyden, sen että on varaa ostaa tavaraa vain seisomaan tarpeettomana, ottaa itsestäänselvyytenä? Miksi pitää pyrkimällä pyrkiä järkevään kulutuskäyttäytymiseen? Miksi se ei ikinä onnistu yrityksistä huolimatta?  Miksi kuitenkaan ei saa koskaan heitettyä kaikkea sitä tavaraa pois, mikä on oikeasti ylimääräistä?

Ketä oikein huijaan? "Askartelukaappi"....

Harjoitukset jatkuvat.

/R

Translation: First world problems with too much stuff. I'm beginning to think this is how those poor people on those awful hoarding-intervention programs get started....

Päivätyön mielekkyydestä - R

Minun on nyt pitänyt jo ainakin kaksi viikkoa hehkuttaa uutta väliaikaista työpaikkaani, ja uutta hienoa väliaikaista elämääni (elo-lokakuut) työssäkäyvänä ihmisenä. Olen ollut kuitenkin työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin niin epäluovalla ja -verbaalisella tuulella, ettei kirjoittamisesta ole tullut mitään. Ajattelin nyt listata olennaiset asiat kuluneelta kuukaudelta.

Eeheheheheee se on pala muovia jossa lukee mun nimi ja "Valokuvaaja"!!! hehehehhehee

1. Työn mielekäs sisältö
Olen näiden kolmen kuukauden ajan kouluvalokuvaaja. Joku siis maksaa minulle rahaa siitä, että painan kameran suljinnappia 300-800 kertaa päivässä. Lapset ja nuoret ovat pääsääntöisesti hyviä tyyppejä. Saan hauskuuttaa huonoine vitseineni muksuja. Myös saan paljon kaipaamaani tatsia kuvaamiseen, ja opin hirveästi perusjuttuja studiovalaistuksesta, ajoituksesta yms.

2. Arkirytmi
Olin koko alkuvuoden päätoimisena työnhakijana. Arkirutiinini kerkesivät siinä ajassa mennä päin prinkkalaa, ja unensaanti oli mitä oli. Kun ei ole aktiivinen (paitsi että OLIN!! Mutta en perinteisessä elannonsaantimielessä) valveillaollessa, ei voi olettaa, että illalla väsyttäisi. Nyt olen saanut olla niin ylpeä itsestäni joka aamu, etenkin juuri heräämisen suhteen! Olen parina aamuna onnistunut heräämään 04:45 (sic!) ja ehtimään ajoissa töihin! Aina ei onneksi tarvitse nousta ennen viittä...

3. Työpaikan hyvä henki ja kivat työkaverit
Käytännön asiat rullaavat hyvin, kommunikaatio pelaa, eikä kritiikkiä arastella tai suolleta itseisarvona. Usein pomolta tulevissa yhteisissä viesteissä on sana "tsemppiä!" ja hymiö. Ja jos tulee spontaanisti iloiseksi kun tunnistaa aamuseiskalta työkavereiden autot moottoritiellä kaikkien ajaessa rinnakkain 5sek, niin onhan se nyt hyvä merkki.

4. Haasteet ja niiden selätys (Vitutus on vaan hetkellistä)
Onhan tässäkin hommassa hirveä kiire jatkuvasti, kauhea melu, ja tauot saattavat jäädä väliin, aikataulut venyä ja hermo vähän kiristyä. Mutta toistaiseksi työpäivän loppuminen on joka kerta yllättänyt. Aina aika menee paljon nopeammin kuin luulisin. Ja joka päivä on ollut todella kivoja hetkiä, mahtavia tyyppejä tai olen oivaltanut jotain uutta.

Oli pieni tauko työpäivän keskellä. Kuvan nappasi Tarmo Lehtosalo

Ei mulla taas varmaan hetkeen sen enempää. Vaan olihan sitä tuossakin.

/R

Translation: I started at a new job this August. Couldn't be happier! Now I'm a school photographer until the end of October. It's hectic and noisy but super fun. I'm learning a heap of useful basic things about studio photography and practicing my shutter pressing skillz. And I get to work with the best guys!

Vähän liilaa /R

Arkivihreän seuraksi löytyy ympäristöstäni ja kävelyreiteiltäni liilaa. Olikin jo hurjan pitkä aika edellisistä kukkakuvista!

Mulla on täällä Kalliossa lähes pyöräkaksonen! Tämä on mun, mutta kaupan pihassa oli valkosatulainen samanmoinen.

Myös pikkuisen punaista

Ja vähän sinistäkin...

/R

Arkivihreää /R

No kun oikein etsimällä etsii niin olihan täällä jotain kuvattavaa. Arjen harmautta ja vihreyttä, olkaa hyvät.

/R

Translation: Who claimed there was nothing new to take pictures of?