Studiossa / Sanna

Yksi syy tämän blogin perustamiseen on se, että monesti tekisi mieli jakaa kokemuksia ja ajatuksia ”muusikon” uralta. (Lainausmerkit kuvaavat omaa kokemustani ”muusikkoudesta”. Joo, olemme tehneet satoja keikkoja ja julkaisseet kolme levyä, mutta en voi silti nähdä bändihommia muuna kuin mahtavana kaverien kanssa vietettynä aikana jolloin saa vapaasti pöllöillä ja sitä paitsi laulaa niin paljon kuin jaksaa.) Esittelyssämme lukee ettei tämä ole musiikkiblogi, mutta saa kai sitäkin aihetta silloin tällöin koluta jos tekee mieli... On kuitenkin turha odottaa henkeä pidätellen kohupaljastuksia tai elämää suurempia oivalluksia rokkareiden elämästä, ei meidän elomme ainakaan ole yhtään glamoröösiä. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa jotain äänityksistä.

Olimme nimittäin vastikään studiossa ja äänitimme neljännen levymme, joka tulee luonnollisesti olemaan paras levy ikinä. Kun sanon studio, ajattelet varmaan suurta kahtia jaettua tilaa, jossa on trendikkäitä kalusteita, rohkeilla väreillä maalatut seinät, pöydät täynnä tietokoneita ja jättimäisiä miksereitä ja kaikilla jatkuvasti isot luurit päässä. 

Jonkun toisen studio.

Noh. Meidän studiomme on meidän treeniksemme, joka on asteen verran kotoisampi. Ja kun sanon kotoisa, tarkoitan sotkuinen. Tai suorastaan kaoottisen epäviihtyisä, eikä oikeastaan lainkaan kotoisa. Siellä lattiat ovat lohkeillutta betonia ja loisteputkivalot tekevät kaikesta vähän rumempaa. (On siellä kuitenkin vedenkeitin ja kahvinjuojille kahvinkeitin, eli sinänsä tärkeimmät mukavuustekijät löytyvät.)

Treeniksemme on kuitenkin erittäin kätevä (lue: halpa) ja ajanut asiansa lauluäänityksille jo edellisellä Time Is Right for Romans, Baby levyllä. Tulevan mestariteoksen kappaleet vievät kolmannen levyn tunnelmaa eteenpäin, ja olemme aika kaukana alun garagekohkauksesta. Levyllä on ainoastaan riisuttu rumpusetti, joten pystyimme äänittämään myös pohjat treeniksellämme. Pienellä budjetilla saamme levy-yhtiömme sedätkin pysymään tyytyväisinä, vaikkemme teekään uuhbeibebeibelistahittiherutusmusaa.

Studiotyöskentely on ihan superkivaa muttei kovinkaan tapahtumarikasta. Suurimman osan päivästä kaikki paitsi yksi istuvat tarkkaamon puolella rumissa sohvissa ja syövät keksejä ja suklaata sillä välin, kun yksi hikoilee rumpujen takana jonkun monimutkaisen kompin kanssa, joka on oikeastaan melkein mahdoton soittaa, kun soittajana ei luonnollisestikaan ole rumpali vaan joku ihan muu. Koska niin me toimimme. Onneksi ATK auttaa, eikä koko biisiä tarvitse saada talteen yhdellä otolla. Jos emme eläisi digitaalista aikaa, olisivat kappaleemme varmaan melko lailla yksinkertaisempia... (Tai sitten meidän pitäisi olla oikeita muusikoita.)