Kesäreissu 2012: päivä 13

Metroidiootit

Liftiosuus taipaleesta nimeltä Kesäreissu 2012 on nyt saatettu loppuun. Kevyin lompakoin ja raskain repuin suuntaamme katseemme kohti tulevaisuutta, ja seikkailuja, jollaisista ette ole kuulleetkaan. Seikkailuja, joiden veroisia ei ole kuunaan nähty. Seikkailuja, joista kerromme teille tuttuun tapaa päivän parin viiveellä.

Tänään nukuimme totutusti mukavan pitkään ja heräiltyämme hostimme laittoi meille meksikolaista aamiaista, joka oli juustotäytteisiä tortillalettuja ja papumuhennosta. Oli muuten herkullista! Tai mikä nyt ei olisi hyvää, jos siinä on sulatettua juustoa... Aamiaisen jälkeen saimme ihme kyllä kaikki tavaramme Tukholmaan jätetyt ostokset mukaan lukien tungettua reppuihimme, ja suuntasimme kohti keskustaa.

Quesadillaksia ja paputahnaa, NAM

Sergio ja me

Tarkoituksena oli jättää reput kätevästi Centralenin säilytyslaatikoihin odottamaan illan lähtöä. Sepä ei käynytkään niin kovin helposti... Ensinnäkin kaikki isot laatikot olivat täynnä. Viimein löysimme yhden avoimen, ja tungimme reput sinne. Ihmettelimme toimintamekanismia. Yritimme suoriutua kaapin oven sulkemisesta ohjeiden mukaan. Katsoimme mallia. Lopulta toinen turisti informoi meille, että mitkään sen välikön kaapeista eivät toimi. Menimme toisten kaappien luo, ja tovin ähkittyämme saimme kaksi turpeata reppua irrallisine lisäosineen ahdettua pienempään säilytyslokeroon. Suljimme oven. Se ei pysynyt kiinni. Kysyimme neuvoa henkilökunnalta, ja kävi ilmi että suunnilleen kaikki avoimet varastot olivat rikki, ja huoltoliike lomalla. Meidät neuvottiin toiselle puolelle kaappiosastoa. Löysimme taas yhden avoimen lokeron, joka näytti toimivalta, ja tungimme tavaramme sinne vain huomataksemme, että sen pystyi maksamaan ainoastaan kolikoilla. Joita meillä ei luonnollisestikaan ollut. No ei siinä mitään, olihan siellä portaiden päässä rahanvaihtoautomaatti. Mutta kas, sepä ei huolinutkaan kuin 20 ja 50 kruunun seteleitä, ja meillä oli ainoastaan satalappusia. Ei kun siirtämään (saanen huomauttaa, että sangen raskaita) kantamuksia jälleen uuteen lokerikkoon. Tarkistimme, että siihen käy myös kortti. Tungimme ruotsalaisen turistiperheen karkkeja vinkuvien lasten ohi. Ängimme tavaramme vielä kerran niille aivan liian pieneen tilaan. Ringan olkihattu hajosi. Sannan repusta sinkoili pinssejä ympäri lokeron pohjaa. Väänsimme oven kiinni. EIKÄ SEKÄÄN MENNYT LUKKOON!!! Viimeistään tässä vaiheessa meitä alkoi korveta, keljuttaa, ketuttaa, hatuttaa, kismittää ja kyrsiä aika vahvasti. Meillä oli metrolipuissa ainoastaan tunnin vaihtoaika. Revimme reppumme jälleen kerran ulos miniboksista, ja Sanna meni varaamaan uutta laatikkoa. Ruotsalaislapset parveilivat edessämme minkä kerkesivät, eivätkö olleet vieläkään saaneet kärttämiään herkkuja. Survoimme omaisuutemme VIIDENNEN KERRAN säilytyslaatikkoon, ja viimeiset pinssit repusta kolisivat lattialle. Nyt viimein tuo kaappi myös suvaitsi mennä lukkoon! Saimme kaapille koodin, ja helpotuksemme oli suunnaton. Ehdimme jopa metroon, ja vaihtoaikaa oli ruhtinaalliset kymmenen minuuttia jäljellä! Olemme seisseet sateessa liftaamassa, olemme matkustaneet kaupunkiin ilman tietoa yösijasta, mutta mikään, toistan, ei mikään, ole ollut läheskään yhtä raivostuttavaa kuin Tukholman päärautatieaseman matkatavarasäilytys.

Ringa sarkastisesti hymyilee laukuille. Tässä vaiheessa oltiin jo terminaalissa ja aiempi kaappi-insidentti vain nauratti.

Sannan kaikki pinssitkin hajosi!!

Tämän matkamme turhauttavimman koitoksen jälkeen matkasimme takaisin retkemme alkuihastuksen sijoille Södermalmiin ja Sofoon tarkoituksenamme katsella hieman tuliaisia ja toivoimme, että edellisellä kerralla alessa olleita ihanuuksia olisi ollut nyt tarjolla vielä halvemmalla. Näin ei tietenkään ollut, emmekä löytäneet mitään järkeviä monikertaisesti ylittyneeseen budjettiin sopivia tuomisiakaan, joten kaverit, älkää odottako mitään souvenirseja! Sen sijaan istuimme ihanassa Coffice kahvilassa, josta olisi siis voinut myös vuokrata työtiloja. Siellä oli todella mielenkiintoinen sisustus ja maailman makein vesipiste.

Mikä ihmeellinen vesihana?!

Coffice. Teki mieli olla tehokas ja työteliäs ja näpytellä koneella tai tehdä kalenterimerkintöjä.

Aah jasmiinitee.

Sanna lukee sosiaalisista innovaatioista

Upea toffeekauppa, jossa kauniit naiset tekivät herkkuja retrokampauksissa ja huulipunissa. Huoh.

Vanilja-merisuola. NIIIIIIIIIIN HYVÄÄÄÄÄ!!!

Ravitsimme ruumiitamme lisäksi myös sushilla ja myöhemmin vielä toisilla teekupillisilla ei-iha-yhtä-siistissä-mutta-kuitenkin-viihtyisässä kahvilassa sushimestan vieressä. Sushipaikassa kävi hassusti mutta kivasti, sillä heillä oli korttilukija epäkunnossa, Sannalla käteistä vain yhteen annokseen ja automaatista noston minimi oli 500 SEK, jota ei ollut mitään järkeä tässä vaiheessa matkaa ottaa käteiselle, joten paikan supermukava nainen tarjosi meille toisen annoksen ilmaiseksi!

Niin hyvä annos!

Joku toinen cafe ja ihan jees vihreä tee.

Niin hieno Brandstation-lamppu!

Matkatavaroiden lunastaminen laatikosta kävi huomattavasti helpommin kuin niiden sinne saaminen, ja suuntasimme kohti satamaa suhteellisen hyvissä ajoin. Laivaan pääsyä joutui odottelemaan yllättävän pitkään, mutta tänne päästyämme olimme hyvin onnellisesti yllättyneitä siitä, että hytissämme on ikkuna! Go Tallink-Silja Line! Muuten tämä laiva on suht tylsä, ruåtsalaisia perheitä on paljon ja Tax Free Boutiguet (kirjoitusasu juurikin noin) ovat järjestetty hieman punaisia linjoja ärsyttävämmin. Hengailemme hytissä ja musiikki valikoituu hyväksi havaitulla kyselytekniikalla: toinen kysyy esimerkiksi, että miltä vuodelta oleva levy, mies- vai naislaulaja, ja millä kirjaimella alkava artisti. Näin välttyy valinnanvaikeudelta! Ostimme kuitenkin pienet liftireissun vika päivä -kuohuteltavat (eli Laitilan Brändy long drinkit) ja nyt suunnitelmissa on vetää kalsarikännit hytissä.

Laatikkopäät saa mennä laivaan!

Siellä se jo odottelee. Vähän jännitti päästäänkö ulos, koska satamassa luki, että maihinnousu vain maihinnousukortilla... Kaikki meni kuitenkin aivan täysin mainiosti!

Ei meidän nuoruudessa mitään dikikameroita vaan ollu....

Eikä mitään kaloja! Hmph! Nykyajan humputuksia tuommoiset.

Ensimmäistä kertaa vuosiin saimme _ikkunallisen_ hytin. Ihan merinäköalalla.

Vaakataso - paras taso. Alla minitequilapullon korkinpäällinen. Hassuteltiin nääs.

Sanna dataa punaisenaan.

No ei oikeesti. Varmaan kohta jo painutaan pehkuihin, sillä aamulla on aikainen herätys ja huomenna kaikkea jännittävää, jonkun verran varmaan säätöä ja illalla jeejee keikka!

Luontokuvaaja R. Manner kyttäsi ainakin 10 minuuttia sopivaa lokkia, ja tämä otos sai kelvata.

Segmentoitu auringonlasku.

Kiitos kun matkustitte kanssamme Kesäreissu 2012:lla. Liftimatkamme on nyt saatettu onnelliseen päätökseen, ja palvelemme teitä vielä hetken muiden reissukuulumisten tiimoilta.

Skål!

/S+R

Translation: Last day of the Swedish part of our summer trip has been concluded! It included a slow morning, quesadillas by our wonderful mexican host, super heavy baggage, (+hellish time at the central station trying to fit those heavy bags in the fifth smaller storage box, since the big ones were out of order and not many of the small ones were working either...) some Sofo cafées, free sushi for Ringa since the card reader was broken and she didn't have cash, and getting to the boat terminal on time.

We are super happy to have made the journey intact and more experienced. We have met incredibly nice and fun and cool people, talked for hours, found good shoes, perfect jeans (=went over our budget over three times) and seen a lot of Sweden.

Kesäreissu 2012, päivä 4

Tänään pääsimme liikkeelle jo vähän ennen kahtatoista, ja suuntasimme Södermalmille, kuten eilenkin. 

Ringan kadehdittavat second hand buutsit ja maailman nerokkain, aavistuksen verran kaventava ja pidentävä peili, jonka edestä poistuttaessa tuntui aina hieman kauniimmalta ja ruotsalaisemmalta.

Aamuhengailua hostin kanssa.

Tuntui, että oli oikeastaan ensimmäinen kunnon kesäpäivä tänä vuonna, sillä kuljimme sortseissa ilman sukkahousuja, eikä takkeja tarvittu. Tällä kertaa aloitimme Slussenin metroasemalta, ja kävelimme Götgatania hitaahkosti edeten, koska pitihän jokaisessa vähänkään kiinnostavassa kaupassa tietysti poiketa.

Eräästä pienestä vintage- ja farkkukaupasta luulimme selviävämme ehjin lompakoin, mutta erittäin mukava ja söpö myyjäpoika sai meidät molemmat ostamaan TÄYDELLISET farkut. Sanna osti mustat, Ringa tummansiniset, ja kummankaan takamukset eivät ole tuntuneet ainakaan kantajiensa mielestä näyttävän näin hyvältä vuosiin. Olemme molemmat myös etsineet täydellisiä farkkuja ainakin 5 vuotta, joten ymmärtänette tilanteen hartauden. Kummallakin meistä on jostain syystä sellainen vartalo, jolle normaalien farkkujen valmistajat eivät kaavoita istuvia farkkuja, ja sovituskopissa aina turhauttaa sekä reisistä kiristys, että vyötäröllä löysänä pussittava kangas.

Sannan farkut olivat merkkiä Denim Is Dead.

(Jos joku lukija sattuu olemaan tukholmassa, tässä kyseisessä kaupassa oltiin järjestämässä piakkoin - ehkä jopa tänään tai tänä viikonloppuna? - korttelibileitä, joissa myydään 100 kruunun hintaan tiettyä valikoimaa farkkuja, jos ostaa jotain normaalihintaista samalla. Suosittelen tutustumaan kaupan Facebook-sivuihin täällä.)

Lounastimme hyvässä kasvisruokapaikassa, minkä jälkeen pyörimme keskustassa jalkamme tohjoksi ja itsemme jälleen nälkäisen semikärttyisiksi. Tällä kertaa ehdimme kuitenkin koluta useampia katuja ja liikuimme jopa kahdessa eri kaupunginosassa!

Chutney nimisen ravintolan chutney oli taivaallisen hyvää.

Kahvilat eriparisine huonekaluineen olivat kuin Berliinistä. 

Lisää Beyond Retro -shoppailua, tällä kertaa Drottningsgatanilla keskustassa...

Täällä vastaanottaa jumala.

Idiootit kesän ensimmäisenä päivänä todella kesäisissä vaatteissa, kuten näette. 

Todella vierailemisen arvoinen paikka oli myös Urban Outfitters keskustassa, sillä se oli vanhassa rakennuksessa, jossa oli paljon erilaisia huoneita, upeita kristallikruunuja ja sovitushuoneet ovat kuvan taka-alalla näkyvät ikkunaovelliset huoneet.

Urban Outfittersin käytävässäkin oli kristallikruunuja.

Puoli seitsemän maissa palasimme kaupan kautta takaisin kämpille. Sovittiin aamulla sohva-hostin kanssa, että me laitamme tällä kertaa ruokaa, kun meitä on hemmoteltu jo niin paljon. Kikherne-couscous-avokado-rucola-aur.kuiv.tom-viinirypäle-juustosalaatti kylmäsavulohiviipaleilla ei ole ehkä ikinä maistunut niin hyvältä. Oli tarkoitus ostaa myös viinipullo, mutta emme todellakaan muistaneet katsoa, missä keskustassa olisi Systembolaget, ja siinä näläntunteessa emme myöskään jaksaneet alkaa selvittää.

Illalla juotiin teetä parvekkeella ja juteltiin, kuten aiempinakin iltoina. Tällä kertaa myös pyykättiin, pakattiin ja mietittiin keskiviikon junia ja lauttoja. Matkan seuraava etappi on nimittäin Gotlanti, ja Visby.

Matkaterkut

S+R

Translation: The day was spent walking around the shops again, and we both found a pair of perfect jeans that we've been looking for 5 years already. I can't put enough emphasis on the fact enough that the jeans are PERFECT. After that we ate some good veggie food, hung around town in the centrum, and got really hungry and cranky again. We made a huge and delicious salad for dinner since our loveliest couch surfing host has pampered us already so much during the past few days... Tomorrow we set sail towards Gotland and Visby so we did some laundry and packed our bags. Thank you Stockholm!

Kesäreissu 2012: päivä 3

Kyllähän nyt jokaiselta päivältä pitää erikseen olla "idiootit maailmalla" -kuva.

Taas tosi hieno päivä Tukholmassa takana. Kaikki menee niin hyvin että suorastaan hirvittää, ja (suomalainen?) pessimisti sisällämme varoittelee, että itku pitkästä ilosta ja kohta meidät ryöstetään tai ainakin unohdamme jotain oleellisia matkatavaroita jonnekin.

Niin, eilen siis suuntasimme Sofoon eli South of Folkungsgatanille, missä kaikki kivat retro- vintage- ja designkaupat ovat. Pitkän laiskan aamun jäljiltä meillä oli viitisen tuntia aikaa tutkia kivijalkakauppoja. Kun kello tuli kuusi, kaupat alkoivat sulkea oviaan ja hostimme odotti meitä illalliselle, olimme kolunneet vasta kolme katua. Siis kolme katua! Mihin se aika katosi?

Käkiä kaupungissa?

In our defence, niitä kivoja kauppoja, joissa vois ihan vaan nopeesti pistäytyä, oli aivan vieri vieressä. Ja mehän kävimme kaikissa. Selailimme kaikki ihanat mekot niissäkin liikkeissä, joissa hinnassa oli auttamattomasti alesta huolimatta yksi numero liikaa. Tarkistimme myös miestenvaate- ja mööbeliosastot. Kävimme lastenvaatekaupoissa. Hipelöimme ihan liian kalliiden kenkien nahkaa, ihan liian kalliiden paitojen silkkiä, ihan liian kalliiden laukkujen solkia, ja haaveilimme rahasta. Beyond Retrossa selasimme luonnollisesti kaikki naistenvaaterekit, ja niin suuressa second hand kaupassa se ei käy ihan hetkessä.

Joku kiva puisto, jossa ihmiset söi lounasta ja rusketteli.

Ekskursiomme saaliina oli Sannan kapea punainen nahkavyö, vihreä ruusuhuivi ja valkoinen pitsitoppi, ja Ringa löysi mahtavat (kadehdittavat) nilkkuriprätkäsaappaat. (Miksei kivoja kenkiä ikinä löydy second handina 38-koossa?) Toisaalta jokainen ostamaton asia oli myös voitto, ja iloitsimme, kun liian kallis ei istunut ollenkaan. Laadukkaiden tekstiilien hipelöinti on nautinto sinänsä, ja on kiva tietää, että maailmassa tehdään kestäviä vaatteita halpaketjuliikkeiden rytkyjen luvattuna aikana. Oli myös kivaa, kun vieraassa maassa saa omalla kielellään kommentoida vaatteita toisilleen täysin vapaasti. Vaikka toisaalta uikutuksemme täydellisten nilkkureiden äärellä taisi olla melko universaalia...

Tuolla alueella on myös hurja valikoima kivoja kahviloita, baareja ja ravintoloita, ja söimme kevyen lounaan String nimisessä paikassa. Se oli sopivan boheemi ja rento paikka, jossa istuimme ikkunalaudalla, ja tuntui kuin olisi syönyt samaan aikaan sisällä ja ulkona. Paniniraudalla paistetut halloumileivät oli tehty kunnolliseen leipään, eikä mihinkään teolliseen esikypsytettyyn vehnämössöön, ja vesi maistui kurkulta. Eli nam!

Ikkunalaudalla ruoan odottelua

Ikkunalaudalla hartaasti ruoan vastaanottamista.

Päivän onnistumisiin kuuluivat luonnollisesti myös muutamat ruotsinkieliset dialogit myyjien kanssa. Osasimme tervehtiä ja tilata ruotsiksi, ja Sanna sanoi jopa että Jag behöver ingen påse, eli siis ihan kokonaisen lauseen! Näinköhän oli kielioppi kohdillaan, mutta ainakin vältyttiin siltä muovipussilta, ja sehän se pointti olikin. Kaikkein mahtavimpia olivat ne hetket, kun ymmärsimme myös, mitä meiltä kysyttiin. Ja kun meitä luultiin paikallisiksi, ja kaksi tyttöä tuli kysymään tietä sellaiselle kadulle, jonka Ringa vielä kaiken lisäksi tiesi ja osasi neuvoa!

Illalla meidän hostimme oli laittanut superhyvät safkat, ja ruoka oli pöydässä odottamassa kun saavuimme ”kotiin”. Meidät hemmotellaan täällä ihan pilalle. Iltamme soljui mukavasti höpöttelyn, sipsien, youtube-videoiden ja lopulta vielä Ei mennyt niinkuin Strömsössä -facebookryhmän kuvia selaillen, eli päivää voisi luonnehtia taas ihan täydelliseksi.

Tänään aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ja tavoitteenamme on jatkaa siitä mihin eilen jäätiin, eli selvittää Sofon kivat kadut loppuun asti, ja ehtiä vielä käymään keskustassakin muutamassa paikassa! Voi olla että joudumme hieman kiristämään tahtia, ja ehkä jopa jättämään huonekalukaupat väliin...

S+R

Translation: Yesterday we were supposed to get through a lot more city than just the three streets that we managed... But there were so many good looking stores and we were just squeaking at all the beautiful and way too expensive stuff. Had a good lunch on a windowsill (?) at cafe String, and bought some second hand treats like a pretty scarf, the perfect red belt and really awesome biker boots. Today we take on the city once more and try to be a little more efficient...

Kesäreissu 2012: päivä 2

Ollaan onnellisia miniristeilijöitä!

Tukholma on ihan mahtava kaupunki ja meidän couchsurfaus host on ylitsevuotavan ystävällinen ja vieraanvarainen. Toisin sanoen kaikki menee paremminkin kuin suunnitelmissa!

Ja urpoja bussinodottelijoita...

Laivasta poistuessa jännitys siitä, pääsemmekö miniristeilykorteillamme maihin oli aivan täysin aiheeton, ja olimme Ruotsin maaperällä ennen kuin huomasimmekaan. Ja tietysti täällä paistoi aurinko, ja tietysti aamulla puoli seitsemältä Ruotsissa on paljon lämpimämpää kuin Suomessa toistaiseksi koko kesänä. Tukholma ei pettänyt meitä, ja kaikki oli milteipä täydellistä.

... turisteja sunnuntaisen Tukholman yllä,

ja huvittuneita siitä, että kaikilla pikku portaikoillakin on nimet.

Se täällä tosin on omituista, että esimerkiksi metromatkoja ei voi maksaa kortilla ihmiselle, joka myy kopissa lippuja. Käteisen käyttäminen on paljon Suomea yleisempää. Pääsimme kuitenkin suuremmitta ongelmitta hostimme luo idylliseen ihan uuteen lähiöön Tukholman pohjoisosaan, ja kaikki täällä näyttää niin ruotsalaiselta kuin vain ruotsalaiselta voi näyttää.

En muista, mikä oli kuvauskohteena tämän kuvan kohteena olleessa kuvanottohetkessä.

Monesta ikkunasta roikkui tuollaiset punaiset kangaslipareet, mitähän ne tarkoittavat?

Pitkän rupattelun merkeissä mukavasti kuluneen aamupäivän ja Sannan parin tunnin päiväunien (laivassa nukkuminen ei oikein onnistunut, kun se mokoma tärisi ja vatkasi minkä kerkesi) jälkeen suuntasimme kohti kaupunkia ja Södermalmia. Saimme kartan, sotkimme sen toisen couchsurffaajan antamilla vinkeillä, ravitsimme itseämme sushilla ja suuntasimme kohti hipsterialueita eli Södermalmia ja Sofoa.

Kungliga fotgängare

Haluan, että jokainen orava saa omat pikkuruiset aurinkolasit! T. Ringa-diktaattori

Ja voi Södermalm minkä teit! Enää Sannan unelmana ei olekaan puutalo Kumpulassa, vaan vähän vielä ihanampi ja söpömpi ja idyllisempi puutalo merinäköalalla Södermalmissa. Eikä ihan millä tahansa merinäköalalla, vaan näköalalla koko muun Tukholman kattojan ylle. Ringa on optimisti, ja kuvittelee, että näiden ihan yliepäreilujen talojen olemassaolo tarkoittaa sitä, että meilläkin olisi tässä maailmassa mahdollisuus asua niissä, mutta Sanna olen realisti: ne eivät ole tavallisten ihmisten koteja, vaan satukirjojen täydellisten (ruotsalais-)perheiden asumuksia. Niissä lapset leikkivät hippaa pihoilla letit tuulessa hulmuten, puutarhassa kasvaa tuoreita yrttejä ja äiti paistaa muurinpohjalettuja. Ja aina on kesä, paitsi silloin kun on täydellinen postikorttimaisematalvi, ja lapset laskevat pulkkamäkeä innosta kiljuen. Näissä taloissa ei riidellä, eikä niiden pihassa ole koskaan loskaa.

Sannan kamera ei kestänyt enempää ihanuutta, joten Ringan kännykkäkamera astui hätiin.

...

Mutta on niitä silti superkiva katsella ja ihastella! Etenkin jättimäisen jäätelöannoksen kanssa. Olettekos koskaan edes kuulleet sahramijäätelöstä? No voidaan kertoa, että hyvää oli!

Sannalla sahrami ja pistaasi, kuvan ulkopuolella Ringa syö kookosta ja hasselpähkinää.

Illalla hostimme vei meidät pelaamaan biljardia (tytöt voitti 4-2), ja myöhemmin kreikkalaisen salaatin jälkeen olimmekin ihan sippejä, ja uni tuli kiitettävällä nopeudella.

4-2 ömmömmömööööö!!! (vrt. viime vuoden 6-1 -huudot)

You can't fit a round peg into a square hole but you can fit a beer in all of them!

Tämän päivän jälkeen saatte kuulla varmasti lisää vuodatusta Tukholman ihanuudesta, sillä suuntaamme takaisin Sofoon ja todennäköisesti täytämme reppumme kantokelvottomiksi pikkuputiikkien löydöillä.

Siihen saakka kuulemiin,

S+R

Translation: So far we've had a super time in Stockholm. All our travelling has gone according to plan and our couch surfing host is super nice. There are unfairly nice wooden houses with a seaside view of all the beautiful Stockholm. We're kinda jealous... Today we go hang around town as well. See ya!