Kesäreissu 2012: päivä 13

Metroidiootit

Liftiosuus taipaleesta nimeltä Kesäreissu 2012 on nyt saatettu loppuun. Kevyin lompakoin ja raskain repuin suuntaamme katseemme kohti tulevaisuutta, ja seikkailuja, jollaisista ette ole kuulleetkaan. Seikkailuja, joiden veroisia ei ole kuunaan nähty. Seikkailuja, joista kerromme teille tuttuun tapaa päivän parin viiveellä.

Tänään nukuimme totutusti mukavan pitkään ja heräiltyämme hostimme laittoi meille meksikolaista aamiaista, joka oli juustotäytteisiä tortillalettuja ja papumuhennosta. Oli muuten herkullista! Tai mikä nyt ei olisi hyvää, jos siinä on sulatettua juustoa... Aamiaisen jälkeen saimme ihme kyllä kaikki tavaramme Tukholmaan jätetyt ostokset mukaan lukien tungettua reppuihimme, ja suuntasimme kohti keskustaa.

Quesadillaksia ja paputahnaa, NAM

Sergio ja me

Tarkoituksena oli jättää reput kätevästi Centralenin säilytyslaatikoihin odottamaan illan lähtöä. Sepä ei käynytkään niin kovin helposti... Ensinnäkin kaikki isot laatikot olivat täynnä. Viimein löysimme yhden avoimen, ja tungimme reput sinne. Ihmettelimme toimintamekanismia. Yritimme suoriutua kaapin oven sulkemisesta ohjeiden mukaan. Katsoimme mallia. Lopulta toinen turisti informoi meille, että mitkään sen välikön kaapeista eivät toimi. Menimme toisten kaappien luo, ja tovin ähkittyämme saimme kaksi turpeata reppua irrallisine lisäosineen ahdettua pienempään säilytyslokeroon. Suljimme oven. Se ei pysynyt kiinni. Kysyimme neuvoa henkilökunnalta, ja kävi ilmi että suunnilleen kaikki avoimet varastot olivat rikki, ja huoltoliike lomalla. Meidät neuvottiin toiselle puolelle kaappiosastoa. Löysimme taas yhden avoimen lokeron, joka näytti toimivalta, ja tungimme tavaramme sinne vain huomataksemme, että sen pystyi maksamaan ainoastaan kolikoilla. Joita meillä ei luonnollisestikaan ollut. No ei siinä mitään, olihan siellä portaiden päässä rahanvaihtoautomaatti. Mutta kas, sepä ei huolinutkaan kuin 20 ja 50 kruunun seteleitä, ja meillä oli ainoastaan satalappusia. Ei kun siirtämään (saanen huomauttaa, että sangen raskaita) kantamuksia jälleen uuteen lokerikkoon. Tarkistimme, että siihen käy myös kortti. Tungimme ruotsalaisen turistiperheen karkkeja vinkuvien lasten ohi. Ängimme tavaramme vielä kerran niille aivan liian pieneen tilaan. Ringan olkihattu hajosi. Sannan repusta sinkoili pinssejä ympäri lokeron pohjaa. Väänsimme oven kiinni. EIKÄ SEKÄÄN MENNYT LUKKOON!!! Viimeistään tässä vaiheessa meitä alkoi korveta, keljuttaa, ketuttaa, hatuttaa, kismittää ja kyrsiä aika vahvasti. Meillä oli metrolipuissa ainoastaan tunnin vaihtoaika. Revimme reppumme jälleen kerran ulos miniboksista, ja Sanna meni varaamaan uutta laatikkoa. Ruotsalaislapset parveilivat edessämme minkä kerkesivät, eivätkö olleet vieläkään saaneet kärttämiään herkkuja. Survoimme omaisuutemme VIIDENNEN KERRAN säilytyslaatikkoon, ja viimeiset pinssit repusta kolisivat lattialle. Nyt viimein tuo kaappi myös suvaitsi mennä lukkoon! Saimme kaapille koodin, ja helpotuksemme oli suunnaton. Ehdimme jopa metroon, ja vaihtoaikaa oli ruhtinaalliset kymmenen minuuttia jäljellä! Olemme seisseet sateessa liftaamassa, olemme matkustaneet kaupunkiin ilman tietoa yösijasta, mutta mikään, toistan, ei mikään, ole ollut läheskään yhtä raivostuttavaa kuin Tukholman päärautatieaseman matkatavarasäilytys.

Ringa sarkastisesti hymyilee laukuille. Tässä vaiheessa oltiin jo terminaalissa ja aiempi kaappi-insidentti vain nauratti.

Sannan kaikki pinssitkin hajosi!!

Tämän matkamme turhauttavimman koitoksen jälkeen matkasimme takaisin retkemme alkuihastuksen sijoille Södermalmiin ja Sofoon tarkoituksenamme katsella hieman tuliaisia ja toivoimme, että edellisellä kerralla alessa olleita ihanuuksia olisi ollut nyt tarjolla vielä halvemmalla. Näin ei tietenkään ollut, emmekä löytäneet mitään järkeviä monikertaisesti ylittyneeseen budjettiin sopivia tuomisiakaan, joten kaverit, älkää odottako mitään souvenirseja! Sen sijaan istuimme ihanassa Coffice kahvilassa, josta olisi siis voinut myös vuokrata työtiloja. Siellä oli todella mielenkiintoinen sisustus ja maailman makein vesipiste.

Mikä ihmeellinen vesihana?!

Coffice. Teki mieli olla tehokas ja työteliäs ja näpytellä koneella tai tehdä kalenterimerkintöjä.

Aah jasmiinitee.

Sanna lukee sosiaalisista innovaatioista

Upea toffeekauppa, jossa kauniit naiset tekivät herkkuja retrokampauksissa ja huulipunissa. Huoh.

Vanilja-merisuola. NIIIIIIIIIIN HYVÄÄÄÄÄ!!!

Ravitsimme ruumiitamme lisäksi myös sushilla ja myöhemmin vielä toisilla teekupillisilla ei-iha-yhtä-siistissä-mutta-kuitenkin-viihtyisässä kahvilassa sushimestan vieressä. Sushipaikassa kävi hassusti mutta kivasti, sillä heillä oli korttilukija epäkunnossa, Sannalla käteistä vain yhteen annokseen ja automaatista noston minimi oli 500 SEK, jota ei ollut mitään järkeä tässä vaiheessa matkaa ottaa käteiselle, joten paikan supermukava nainen tarjosi meille toisen annoksen ilmaiseksi!

Niin hyvä annos!

Joku toinen cafe ja ihan jees vihreä tee.

Niin hieno Brandstation-lamppu!

Matkatavaroiden lunastaminen laatikosta kävi huomattavasti helpommin kuin niiden sinne saaminen, ja suuntasimme kohti satamaa suhteellisen hyvissä ajoin. Laivaan pääsyä joutui odottelemaan yllättävän pitkään, mutta tänne päästyämme olimme hyvin onnellisesti yllättyneitä siitä, että hytissämme on ikkuna! Go Tallink-Silja Line! Muuten tämä laiva on suht tylsä, ruåtsalaisia perheitä on paljon ja Tax Free Boutiguet (kirjoitusasu juurikin noin) ovat järjestetty hieman punaisia linjoja ärsyttävämmin. Hengailemme hytissä ja musiikki valikoituu hyväksi havaitulla kyselytekniikalla: toinen kysyy esimerkiksi, että miltä vuodelta oleva levy, mies- vai naislaulaja, ja millä kirjaimella alkava artisti. Näin välttyy valinnanvaikeudelta! Ostimme kuitenkin pienet liftireissun vika päivä -kuohuteltavat (eli Laitilan Brändy long drinkit) ja nyt suunnitelmissa on vetää kalsarikännit hytissä.

Laatikkopäät saa mennä laivaan!

Siellä se jo odottelee. Vähän jännitti päästäänkö ulos, koska satamassa luki, että maihinnousu vain maihinnousukortilla... Kaikki meni kuitenkin aivan täysin mainiosti!

Ei meidän nuoruudessa mitään dikikameroita vaan ollu....

Eikä mitään kaloja! Hmph! Nykyajan humputuksia tuommoiset.

Ensimmäistä kertaa vuosiin saimme _ikkunallisen_ hytin. Ihan merinäköalalla.

Vaakataso - paras taso. Alla minitequilapullon korkinpäällinen. Hassuteltiin nääs.

Sanna dataa punaisenaan.

No ei oikeesti. Varmaan kohta jo painutaan pehkuihin, sillä aamulla on aikainen herätys ja huomenna kaikkea jännittävää, jonkun verran varmaan säätöä ja illalla jeejee keikka!

Luontokuvaaja R. Manner kyttäsi ainakin 10 minuuttia sopivaa lokkia, ja tämä otos sai kelvata.

Segmentoitu auringonlasku.

Kiitos kun matkustitte kanssamme Kesäreissu 2012:lla. Liftimatkamme on nyt saatettu onnelliseen päätökseen, ja palvelemme teitä vielä hetken muiden reissukuulumisten tiimoilta.

Skål!

/S+R

Translation: Last day of the Swedish part of our summer trip has been concluded! It included a slow morning, quesadillas by our wonderful mexican host, super heavy baggage, (+hellish time at the central station trying to fit those heavy bags in the fifth smaller storage box, since the big ones were out of order and not many of the small ones were working either...) some Sofo cafées, free sushi for Ringa since the card reader was broken and she didn't have cash, and getting to the boat terminal on time.

We are super happy to have made the journey intact and more experienced. We have met incredibly nice and fun and cool people, talked for hours, found good shoes, perfect jeans (=went over our budget over three times) and seen a lot of Sweden.