Väittelytaidon tärkeydestä

Aihetta sivuava video

Kuuntelin eilen sivukorvalla, kun kaksi ihmistä luuli puhuvansa samasta asiasta, mutta todellisuudessa toinen paasasi, ja toinen yritti pysyä mukana ja vetää paasaajaa takaisin aiheeseen. Ihmiset luulevat usein keskustelevansa, kun he puhuvat vuorotellen. Samoin he luulevat väittelevänsä, kun he inttävät vuoronperään. Riitelyä on sitten se, kun molemmat huutavat yhtä aikaa.

Tilanne on etenkin sivustaseuraajalle kauhean hankala. Haluaisi vain tiivistää molempien ajatukset yhteen lauseeseen, niin että turhalle lätinälle epäolennaisuuksista ei olisi enää tarvetta, ja päästäisiin itse asiaan. En itsekään ole mikään vuorovaikutustaitojen ammattilainen, mutta pyrin kuuntelemaan myös toista, ja katsomaan myös omia näkökulmiani objektiivisesti. Olenhan minäkin vain erehtyväinen ihmisolento. 

Pari ihan selkeää epärakentavaa juttua huomasin toisten keskustelussa, niitä olisi hyvä pyrkiä välttämään, jotta keskustelu tuottaisi hedelmää, ja väittely ratkaisisi joskus jotain.

Esim. A.

Jos puhuu maailman tapahtumista, etenkin negatiivisista, kuten vaikkapa Yhdysvaltojen muiden maiden miehittäminen ja maailmanpoliisin rooli, kannattaa välttää sinä-passiivia. (Muutenkin se on ruma passiivi. Suomi on kaunis kieli, mitä siis turhaan lainattuja kielioppeja soveltamaan.)

Lause: ”Nii, sit SÄ meet sinne armeijan kanssa ja posautat pari miljoonaa siviiliä, vaan saadakses sinne sananvapauden, onks se SUN mielestä hyvä?!”

Keskustelukumppani tuskin arvostaa mielipiteiden tunkemista omaan suuhunsa.

Esim. B.

Pseudofaktojen ilmoille heittely ei ole ääneen sanottuna yhtä tehokasta, kuin miltä se pään sisällä kuulostaa. Netin keskustelupalstat ovat hyvä esimerkki siitä, ettei huutelijoita oteta tosissaan. En laita esimerkkilausetta, koska en muista enää tarkkaa sanamuotoa. Kyse oli Gaddafin hallinnosta, ja kuinka asiat olivat paremmin ennen kansannousua.

Esim. C.

Jos itse huutelee vapaasti assosioiden ”faktoja”, ja puhuu diktatuureista, kehityksestä ja politiikasta, ja odottaa keskustelukumppanissaan jotain reaktiota, ei kannata kuitata vastaantulevia, järkeviä keskustelunhaaroja esimerkiksi lauseella: ”No mut kansannousuja nyt on ollu aina”, vain päästäkseen taas jatkamaan monologia.

Esim. D.

Jos haluaa käännyttää ihmisiä, saarnaaminen ei toimi. Eikä oikeastaan edes käännyttämisen ajatus. Preach only to the choir, koska jo valmiiksi käännytetyt ovat ainoita, jotka jaksavat paasausta kuunnella. On voitettava väittely toisensa perään rakentavassa hengessä, ja pidettävä keskusteluissa tietty taso. Hyvä henki myös edesauttaa, sillä ihmiset toimivat mielikuvien varassa. Jos argumenteillaam tulee jatkuvasti torpatuksi, eikä kukaan ole samaa mieltä, on syytä hetki miettiä. Joko keskustelutaidot kaipaavat kohennusta, tai ideologiassa on jotain perustavanlaatuisesti epävetoavaa.

Noniin. Eiköhän turhautumiseni tullut nyt selväksi. Ei mikään ole aukotonta, ihmisiä on erilaisia, ja kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta yms. Yllättävän hyvin auttaa muuten turhautumiseen tämä kirjalliseen muotoon purkaminen. Voin suositella lämpimästi!

/R

Translation: Overheard a stupid argument so I needed to organise my thoughts on debating and well-spokenness.