Kesäreissu 2012: päivä 1

Todiste reissaamisesta

Täällä ollaan! Maailmalla!

Turussa kiinalaisen ravintolan tapetti sanoi BLING

Reissun ensimmäinen päivä on sujunut ihan just niin kun pitikin. Tai siis lähdettiin matkaan melkein kolme tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus, kun ei jaksettu herätä, mutta Munkkivuoreen päästyämme saimme ensimmäisen kyydin Turun väylältä alta 10 minuutin, toinen kyyti Lohjalta Saloon tuli juuri kun olimme päässeet liftausasemiin ja kolmatta kyytiä varroimme ehkä vartin verran Salon ABC:llä mukavasti penkillä istuen. Sää ei tosin ole ollut ihan kesäreissun mukainen, mutta onneksi molempien varustukseen kuuluu sateenvarjo. Kaikki kuskimme olivat supermukavia tavallisia ihmisiä. Se on ihmeellistä miten pelokkaat käsitykset monilla on liftaamisesta; ikään kuin kaikki teillä liikkujat olisivat automaattisesti raiskaajamurhaajia. Toki se meitäkin aina jännittää, että millaisen tyypin kyytiin seuraavaksi nousee, mutta oikeasti todellisin vaara taitaa olla vaivaannuttava hiljaisuus pitkällä matkalla vieraan ihmisen kanssa.

Päivällinen ja iltapala yhden aterian hinnalla!

Turku ei ollut meille kovin suosiollinen, koska sää oli kurja ja kaupat kiinni, mutta söimme mukavassa kiinalaisessa ravintolassa (siinä torin kupeessa, kun lähtee dynamolle päin) ja ainahan ne annokset ovat niin jättimäisiä, että saa samalla rahalla iltapalaakin.

Peukalokyytiekspeditionäärin garderobi ei ole erityisen glamoröösi.

Nyt ollaan jo ulapalla (tai siis jossain Turun saaristossa), ja täällä on käytävillä tuskaisen hidas, mutta ilmainen verkko. Palloilimme Tax Freessä ikuisesti, Sanna osti ehkä täydellisen (ainakin hintansa perusteella sen soisi olevan) huulipunan ja intoilimme luonnolisesti kaikesta ihanasta ja kato miten halvasta. Oikeasti reppuun ei tässä vaiheessa kannata vielä kauheasti kerätä mitään ketutuksen aihetta, on meinaan jo nyt hartiat kipeät roudailusta...

Joku aiempi matkaaja oli ollut oikein vitsikkäällä päällä.

Aamulla ollaankin sitten Tukholmassa. Onneksi aikavyöhykkeet ovat meille suosiollisia ja kello 6.30 saapuminen tarkoittaa sitä, että saa nukkua seitsemään.

Sanna turhautumassa netin hitauteen. Vaan toimiipa silti!

Terkkui molempien puolesta kaikille!

/S+R


Translation: Our journey began almost three hours late, but it didn't matter. And also the weather for our summer trip wasn't that summery...  But, we got to Turku in three rides, and we didn't have to wait more than 25mins in total. We caught the boat easily and everything went as smooth as possible. It's on, we're here, the world is open!

Pakkauksen välttely /R

Olen jo saanut tavaroita kasaan, mutta vielä pitäisi putsata kassi ja varmistua kaikesta. Kaikesta varmistuminen on vähän haastavampaa, mutta eiköhän tunne tule tässä sitten itsekseen.

Tänään aion kyllä mennä vähän nollaamaan hyvän musiikin avulla, lähden nimittäin heti pakattuani Garden Partyyn kuuntelemaan koko repertuaaria. Vähän ärsyttää, että hyviä bändejä on heti klo 15:30 eteenpäin ja aivan viimeiseen saakka. Oloni helpottaisi jos saisin vähän enemmän vielä aikaa tarkistella tavaroita yms.

Juh, hyvää perjantaita itse kullekin! Huomenna lähdetään matkaan!

/R

Translation: Still avoiding packing. My stuff is in a pile but it should get itself to a bag before I leave to Garden Party to see some pretty good bands. Kinda annoying that all the bands are so good, because I have less time to worry about remembering to pack EVERYTHING essential.

Meikä syö /R

Minimuffinssit studiossa: Iiti Yli-Rinne

Jännittää ihan hirmuisesti lauantaina alkava kesäreissu! Meillä on meno- ja paluulautat varattuna, ensimmäiselle yölle (vai kahdelle?) yösija, ja muu vielä täysin auki. Peukalokyydillä olisi kuitenkin tarkoitus päästä ympäriinsä. Tämän illan pyhitän pakkaamiselle, sillä koko huominen päivä on ihan täynnä ohjelmaa ja lauantaina suunnataankin jo aamusta Turkuun.

Tässä pakkaushääräilyn ohessa jaan teille kuvia, joissa syön. Jostain syystä jollain on aina kamera valmiina kun haukkaan mitä tahansa evästä. (No ei nyt tietenkään ihan aina...)

Eipä mulla sen ihmeellisempää, kuulemiin!

/R

Leipää studiossa: Ninni Luhtasaari

Translation: Nervous about our upcoming hitch-hiking trip around at least Sweden. It begins this Saturday, and that's not far away! While I'm busy packing I'll entertain you with pictures of me eating.

Erään lompakon tarina /R

Raatohan se.

Minulla oli taannoin maailman hienoin korttikotelo/lompakko. Löysin sen kerran kirpputorilta, ja ajattelin, ettei viisi euroa ole kauhean paha hinta niin ihanasta esineestä. Se oli ilmeisesti nukkekodin tavaroita, pienenpieni attaseasalkku, joka sattui juuri sopivasti olemaan muutaman luottokortin kokoinen. Siinä oli pienenpienet lukotkin, jotka sai ponkauttamalla auki, ihan kuin oikeassa salkussa. Pieni tasku, johon sain kolikon, plektran tai setelin säilöön. Kaikinpuolin siis ihana ja erikoinen lompakko, ja tulin joka kerta hyvälle tuulelle napsauttaessani lukot auki.

No. Sitten tänä juhannuksena kävikin klassiset, ja lompakko hukkui. Esittelin sitä sukulaisilleni perjantaina aamupäivällä, ja lauantaina iltapäivällä toisessa kaupungissa tajusin, että se ei ole laukussa, ei autossa, eikä tavaroissa. Säilytin siellä siis kaikkia olennaisia korttejani, joten hukassa oli nyt Visa Electron, ajokortti, opiskelijakortti, parit leffaliput ja pääkaupunkiseudun matkakortti. Lisäksi vielä 7€ käteistä ja yksi plektra, mutta ne ovat pieniä menetyksiä.

Pilallehan juhannus siitä meni. Harmittelin sekä kauheaa vaivaa uusien korttien hankkimisesta, että pienenpientä lukollista attaseasalkkua.

Tarinaan tuli onneksi yllättävä ja hieno käänne. Sunnuntaina ennen klo 10 aamulla sain puhelun, että olenko kuka olen, ja mahdanko olla hukannut kenties ajokorttini, ja muutaman muunkin kortin, sekä pienen lompakon. Uskomatonta!

Olin ilmeisesti unohtanut lompakkoni auton katolle, ja se oli siellä pysynyt n. 60km matkan, kunnes tuli ensimmäinen mutka, johon ajetaan jonkunnäköisellä vauhdilla. Sieltä pientareelta oli tämä pelastava enkeli löytänyt lompakkoni yliajettuna, kaikki korttini ihan vettyneinä, mutta toimintakunnossa, jaksanut ottaa numeroni selville, ja ilmoittaa minulle.

Mikä vielä ihmeellisintä, ajomme ja aikataulumme menivät niin hyvin yhteen, että sain tavarani takaisin n. 45min päästä tuosta puhelusta.

Olen ollut nyt pari päivää hurjassa kiitollisuudenvelassa maailmalle ja ihmetellyt, miten onkin vielä hyviä ihmisiä olemassa, ja miten epätodennäköinen koko tuo skenaario onkaan:
1. Että lompakko pysyy 60km auton katolla
2. Että autot eivät aja pahemmin sen päältä
3. Että joku näkee kortit maassa
4. Että joku jaksaa kerätä ne sieltä
5. Että joku näkee vaivan saadakseen ne oikeisiin hoteisiin
ja 6. Että aikataulut menevät noinkin sujuvasti.

Voi raasua...

Ei minulla tainnut muuta asiaa, halusin vain jakaa hyvän tapahtuman elämässäni. Olen niin kiitollinen! Nyt voin ihan hyvillä mielin ainakin kesän loppuun hävitä kaikki korttipelit, saada kuraroiskeet lätäköistä päälleni, ja kolautella päätäni avoimiin kaapinoviin, sitten voisi olla tilit maailman kanssa tasan.

/R

Translation: I lost my favourite itty bitty attaché case style wallet during Midsommer, but some wonderful stranger found it and I got it back. Run over by a few cars yes, but all my important cards were safe and unharmed. So unlikely that I can't get my head around it.

Kamerani osa 6 / Ringa

Vuorossa Lubitelin ohella lempikamerani, Fed 5B. Lempikamerani Lubitelin ohella.

Pic: Willie Schumann

Löysin kameran huuto.netistä, ja se oli vielä tehdaspakkauksessa. Avaamaton ihanuus vuodelta 1982. Sain itse saksia muovit kameran ympäriltä. Fedissä on metallinen runko, ja se jo painavuudellaan toi tiettyä laadun ja jämäkkyyden tuntua. Täysin manuaaliset säädöt ja laadukas optiikka vaikuttivat omalta osaltaan tähän tuntumaan. Syvyysvaikutelma oli objektiivissa todella litteä, etenkin verrattuna uudempiin kameroihin, joissa yleensä pieni laajakulma on ihan vakio. Telenäkymän takia myös kuvat tuntuivat automaattisesti vähän hillitymmiltä ja arvokkaammilta, mutta nämä ovat fiiliskysymyksiä ja makuasioita. Kuvasin Fedillä vajaan vuoden, jonka jälkeen toinen suljinverho jumittui auki, ja korjauspajalla annettiin synkkä tuomio.

On kummaa, miten paljon tällaisiin esineisiin kiintyy. Ehkä se on se tunneside, kun vihdoin kokee pystyvänsä ilmaisemaan itseään jonkun välineen kautta. Kun se sitten katkeaa, se sattuu kuin ystävän kanssa puhevälien meneminen.

Ensimmäiseltä rullalta

En nyt ole aivan varma, mutta tässä saattaa, hyvä yleisö, olla koko maailman nerokkain piilopaikka

Korttia puistossa. Yksi lempikuvistani.

Berliininmatkaaja

Rikkinäinen suljin ei niin haittaa pimeissä sisätiloissa, mutta kyllä jälki on aivan omituista.

Yhyy, hyvästi Fed 5B...

Ostin huuto.netistä myöhemmin toisen Fedin, mutta siinä ei sitten etsimen tarkennusapu toimi, ja minulla on jo Smena, jonka kanssa arvon etäisyyksiä. Harmittaa niin vietävästi. Ehkä joku kaunis päivä löydän vielä toimivan yksilön.

(Kirjoitin tämän tekstin jo aiemmin keväällä, ja olenkin sittemmin löytänyt Fed 5B:n, jossa osat ovat paikallaan ja toimivat hyvin! Olen onnellinen, ja ehkä jossain vaiheessa jaan teille tällä uudellakin otettuja kuvia.)

/R

Translation: My other favourite besides the Lubitel, Fed 5B. Had bad luck with two before, but now I've found a working piece!

Juhannuspakkaus /R

Kesä. Näkyykö se jotenkin vaatetuksestani?

Vuoden pisin päivä on tänään, kehotan ottamaan siitä kaiken irti! Ja toivon, että en/ette päädy hukkumistilastoihin ynnä muihin synkkiin paikkoihin. Itse menen kiertämään eteläistä Suomea mökiltä toiselle, ja palaan todennäköisesti koneen äärelle vasta maanantaina.

Maailman ihanin silkkinen pyjamapaita!

Pakkaustanssi.

Olkaa nätisti!

/R

Translation: Packing for a few days in the car and the Finnish summer cabin scene. Have a great midsummer!

Ihana Kahvila ja kämäset kännykkäkuvat /R

Olin viime perjantaina statistina eräässä kotimaisessa elokuvassa, ja kuvaukset tapahtuivat Sompasaaressa, Ihana -kahvilan ympäristössä. Paikalle oli vähän hankala löytää, koska Kalasataman alue on yhtä tietyötä, mutta vihreitä viivoja seuraamalla löysi paikan sitten ihan hyvin kuitenkin. Kävely- tai pyöräilylenkin kohteeksi sopii täydellisesti. Seuraa muutama kuva kesän ensimmäisestä päivästä, jona poltin nahkani.

Statisteillekin tarjottiin lounas, ostin sitten palanpainikkeeksi vähän kivempaa juotavaa.

Keksin ikävämpiäkin tapoja viettää kaunis aurinkoinen 8,5h

Paatti 1, hiano!

Paatti 2, symppis!

Statisteilla oli muitakin erikoistaitoja, kuin istua käsketysti paikoillaan.

Hauvavauva oli pakko ikuistaa.

En vaan millään osaa käyttää kännykän kameraa, ja sen kyllä huomaa tuosta Nova-logosta...

Zzz....

Tuollainen otsakupoli kerää auringonsäteet kovin tehokkaasti.

Palamiseni ei selkeydestään huolimatta välittynyt tehokkaasti kuvissa, joten todisteena on vain minun vakuutteluni asiasta. Nyt on kesiminenkin koettu. Olikin jo monta vuotta edellisestä kerrasta...

/R

Translation: A couple of ruddy mobile pictures of a lovely day in Sompasaari, or Kalasatama, however you like to put it. Ihana means lovely, and the cafe called Ihana Kahvila sure was that.

Toisten hymy /R

Mielestäni on aina hassua, kun ihmiset hymyilevät suupielet alaspäin :( Minullakin on taipumusta tehdä niin, etenkin jos puhun samaan aikaan. Onhan se aika hassun näköistä.

/R

Translation: "Let's turn that frown upside down" might not mean it actually turns all the way round.

Kamerani osa 5 / Ringa

Yksi rakkaimmista kameroistani on ehdottomasti Lubitel. Minulla on malli, jota sanotaan myös Ljubitelj:ksi ja Lubitel 1:seksi. 1950-luvun hienosti toimiva, täysin käsisäätöinen valotusaparaatti. (Tästä laitteesta näköjään riittää sanottavaa melko paljon, tuli aika pitkä teksti.)

Kuva: Pasi Viitanen

Minulla oli huono tuuri ensimmäisellä kerralla kun ostin erään vähän uudemman Lubitelin kirpputorilta. Kamera maksoi vain 20€, mutta kun kävin näyttämässä kameraa huollossa, sain kuulla, että sisuksista puuttui niin paljon olennaisia osia, ettei siitä enää kalua saanut. Kun sitten huuto.netistä tilasin tämän nykyisen, odotukseni eivät olleet korkealla, ja toivoinkin, että saisin nämä kaksi kameraa edes yhdessä muodostamaan yhden toimivan härvelin. Onneksi kuitenkin satuin ostamaan laatua, ja kamera oli aivan erinomaisessa kunnossa laukkuineen ja lisäsuotimieen.

Tähän kameraan kiintyy ehkä siksikin niin helposti, että sitä täytyy käyttää suurinpiirtein vyötärönkorkeudelta. Kameran etsin nimittäin suuntaa ylös, jolloin vekotinta on pakko pitää matalalla, jos mielii mitään nähdä. Tuntuu kuin pitelisi jotain elävää, ja kamerankokoisia pieniä olentoja pitääkin aina käsitellä varoen.

Vei myös aika kauan, ennenkuin totuin siihen, että etsimestä näkyy peilikuva. Jostain syystä horisontti on erityisen vaikeaa suoristaa kun on suuntavaisto sekaisin. Kuvanlaatu on tarkennuksen onnistuessa kuitenkin niin hyvä, ettei pieni horisontin horjuminen haittaa. Vaikka ilmeisesti Lubitel sanana tarkoittaakin "amatööriä", tässä kamerassa on todella hyvä optiikka. Tai enhän minä mikään kauhean ammattimainen asiantuntija tietenkään ole, mutta olen jatkuvasti yllättynyt ja vaikuttunut siitä, miten kivannäköisiä kuvia olenkaan ottanut.

Ainoa naputtuttaminen, mitä olen yli vuoden käytön aikana huomannut, on salama"kengän" puute. Käyttöohjekirjasessa vuodelta 195_, sanotaankin näin:

"Tämän kameran ainoa todellinen puute on siinä, ettei sen sulkija ole synkronisoitu, toisin sanoen, ettei sillä voi ottaa salamavalolamppujen avulla kuvia liikkuvista aiheista.


Olemme kuitenkin sopineet tämän epäkohdan poistamisesta teknikkojemme kanssa. Nyt voi jokainen Ljubitelin omistaja, joka haluaa synkronisoida kameransa, lähettää sen meille. Synkronisoiminen maksaa 1500mk. Salamavalolammpuja ja niiden sytyttäjiä lienee nykyisin saatavissa alan liikkeissä."

Harjoittelua Lubitel siis vaatii, ja näppituntumaa.

Ensimmäisen rullan ainoa kuva, josta sai selvää.

Vähän unenomainen vaikutelma, mutta se saattaa johtua myös filmistä.

Tämä tyyppi oli vaikeaa saada pysymään paikallaan.

Lubitelini oli syksyllä n. 2 kuukauden ajan minulta hukassa, ja sinä aikana surin menetystäni joka ikinen päivä. Olin hirmuisen onnellinen kun vihdoin löysin sen maailman "ilmeisimmästä" paikasta: liinavaatelaatikosta. (MIK-SI se oli siellä??) Toivon etten hukkaa sitä enää ikinä.

/R

Translation: My beautiful Lubitel camera. Perhaps my favourite of the whole bunch.