17. kesäkuuta 2012

Idolini: Freddie Mercury /R

Michael Jacksonia seurannut idolini ja palvonnan kohteeni oli (ja on) Queenin laulaja, älytön rockjumala Freddie Mercury (1946-1991). Herramunjee, mikä mies!

Kuva Googlen kuvahaun avulla, klikkaamalla pääset lähteeseen.
Pienempänä pelkäsin jollain syvällä, unenomaisella tajunnan tasolla Queeniä, koska olin Freddien kuoleman aikoihin nähnyt televisiosta I'm Going Slightly Mad -musiikkivideon, ja siinä esiintyvä gorilla jäi kummittelemaan pikkutytön mieleen vielä vuosiksi. Yläasteella tajusin vihdoin kuunnella bändiä uudestaan, kun isä osti Platinum Collectionin, eli levyt Greatest Hits I, II ja III kaikki samassa paketissa.

Olin myyty ennen kuin ensimmäinen levy ehti edes soida loppuun. Joskus joku vaan kolahtaa niin, että taju meinaa mennä. Kokoelmalevyn mukana tuli kansilehtinen, jossa oli vangitsevia kuvia eri vuosilta, ja olin täysin lumoutunut ja rikki siitä, että Freddie oli jo ehtinyt kuolla ennenkuin löysin Queenin musiikin. Minulle ei annettu mahdollisuuttakaan tavata suurinta idoliani. (Yläasteelaisen mielessä tämä saa tietysti maailmaa suuremmat mitat, ja muutaman kerran olen tirauttanut katkeran kyyneleen tässä yhteydessä taas siksi, että synnyin väärään aikaan.)

Freddien kuvia tulostelin netistä itselleni kansioon, leikkasin lehdistä kaiken aiheesta, ostin kaikki studiolevyt ja lainasin kirjastosta kaiken, minkä keksin, mihin Queen liittyi. Harjoittelin kaverini kanssa brittienglantia ja Freddien suhuässää, kutsuttiin kaikki toisiamme darlingeiksi ja oltiin aika camp.

Kuva Googlen kuvahaun avulla, klikkaamalla pääset lähteeseen.

Freddie muodostui päässäni upeasta ihmisestä täydelliseksi tavoittelunarvoiseksi olemisen tilaksi. Halusin olla yhtä villi, cool, pönttö, viettelevä, komea, kaunis, laiha, vapautunut biisintekijä, hyvä muusikko, homo, mies, isohampainen, ja halusin, että minulla olisi Freddien lauluääni. Halusin alkaa tupakoida. Halusin olla drama-queen. Halusin joskus elämässäni laulattaa täyttä stadionia. Ja miksei minulle kasvanut viiksiä??

Kanssani on varmasti todella ärsyttävää kuunnella mitään Queenin tuotantoa, sillä jos olen kuullut kappaleen, todennäköisesti osaan sen ulkoa. Se taas tarkoittaa, että koko kappaleen, tai jopa levyn ajan muiden kuuntelijoiden elämystä häiritsee Ringa-filtteri, joka piipittää kaikki säkeet sanasta sanaan ja taukojen aikana pyytelee anteeksi sitä, ettei voi hillitä itseään. Karaokessa tästä on vaan hyötyä, koska voi keskittyä esiintymiseen täysillä kun ei tarvitse tarkistella sanoja jatkuvasti.


Joka tapauksessa Freddie ja Queen ovat muodostaneet yhdessä sen ajan MTV:n ja Michael Jacksonin kanssa oikeastaan kokonaan musiikillisen pohjani. Kaikki tulevat mieltymykseni tulen todennäköisesti suhteuttamaan etenkin Queeniin, mutta myös noihin muihin. Enkä usko, että yksikään bändi tulee minussa koskaan enää aiheuttamaan samanlaista niin äärettömän syvää rakkautta ja ihastusta kuin Queen.

Taidankin kuunnella pari levyä ja laulaa lujaa mukana, nyt kun tunnelmaan päästiin.

/R

Translation: Freddie Mercury, love of my life. Meant and still means a huge lot to me. My knees tend to go wobbly for a man with a singing voice bigger than the world and a set of teeth to match. <3

6 kommenttia:

  1. Ah, Freddie tietenkin! Queenin fanitus oli tiedossa, mutta eipäs vaan tullut mieleen. Höh! No mutta vielä kai oli yksi mahdollisuus, että oma veikkaus osuisi maaliin :)

    Jos parasta laulajaa koskaan kysyttäisiin, niin Freddie olisi hyvin todennäköinen vastaukseni... ihan mieletön lahjakkuus siinä hommassa, todellakin. Mainio kirjoitus muutenkin, erityisesti tuo kappale Ringa-filtteristä oli hauska. Voin kuvitella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Freddie oli mun mielestä joko ensimmäisenä tai toisena kun juuri vissiinkin viime vuonna oli kun joku iso, ehkä Q-musiikkijulkaisun, tai Rolling Stonen tai jonkun vastaavan kysely, että kuka on paras rokkitähti koskaan. Että en ole yksin ihailuni kera :) /R

      Poista
  2. Et varmasti, joo. Nythän tulikin juuri viikko-pari sitten tai jotain (JIMiltä (?)) henkilökuva Freddiestä ja Teemalta joskus kauemmin sitten tunnin dokkari A Night At The Operan tekemisestä. Molemmat katsoin ja mielenkiintoisia olivat kumpikin, toivottavasti eivät menneet sinulta ohi (uusinnat toki mahdollisia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nuo menivät kyllä ohi, höh.. Mutta näin sen kaksiosaisen Days Of Our Lives -dokkarin, joka oli kyllä todella liikuttava... /R

      Poista
  3. Ai, harmi. No katsotaan, jos huomaan noita uusittavan töllössä, voin vinkata. Tuo Teeman levynteko-ohjelma tekisi mieli nähdä uudestaan itsekin, aika järjestään olleet kiinnostavia. Metallican "mustan levyn" jakso vasta uusittiin, joten ehkäpä tuostakin on toivoa.

    Day Of Our Livesista taas en itse tiennyt mitään... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin näköjään nähtävillä täällä: http://www.youtube.com/watch?v=q11BvkSWH3M

      Siihen on kaksi tunninkestoista osaa, ensimmäinen tuossa linkissä kokonaisuudessaan. /R

      Poista