Kuva: Pasi Viitanen |
Tähän kameraan kiintyy ehkä siksikin niin helposti, että sitä täytyy käyttää suurinpiirtein vyötärönkorkeudelta. Kameran etsin nimittäin suuntaa ylös, jolloin vekotinta on pakko pitää matalalla, jos mielii mitään nähdä. Tuntuu kuin pitelisi jotain elävää, ja kamerankokoisia pieniä olentoja pitääkin aina käsitellä varoen.
Vei myös aika kauan, ennenkuin totuin siihen, että etsimestä näkyy peilikuva. Jostain syystä horisontti on erityisen vaikeaa suoristaa kun on suuntavaisto sekaisin. Kuvanlaatu on tarkennuksen onnistuessa kuitenkin niin hyvä, ettei pieni horisontin horjuminen haittaa. Vaikka ilmeisesti Lubitel sanana tarkoittaakin "amatööriä", tässä kamerassa on todella hyvä optiikka. Tai enhän minä mikään kauhean ammattimainen asiantuntija tietenkään ole, mutta olen jatkuvasti yllättynyt ja vaikuttunut siitä, miten kivannäköisiä kuvia olenkaan ottanut.
Ainoa naputtuttaminen, mitä olen yli vuoden käytön aikana huomannut, on salama"kengän" puute. Käyttöohjekirjasessa vuodelta 195_, sanotaankin näin:
"Tämän kameran ainoa todellinen puute on siinä, ettei sen sulkija ole synkronisoitu, toisin sanoen, ettei sillä voi ottaa salamavalolamppujen avulla kuvia liikkuvista aiheista.
Olemme kuitenkin sopineet tämän epäkohdan poistamisesta teknikkojemme kanssa. Nyt voi jokainen Ljubitelin omistaja, joka haluaa synkronisoida kameransa, lähettää sen meille. Synkronisoiminen maksaa 1500mk. Salamavalolammpuja ja niiden sytyttäjiä lienee nykyisin saatavissa alan liikkeissä."
Harjoittelua Lubitel siis vaatii, ja näppituntumaa.
Ensimmäisen rullan ainoa kuva, josta sai selvää. |
Vähän unenomainen vaikutelma, mutta se saattaa johtua myös filmistä. |
Tämä tyyppi oli vaikeaa saada pysymään paikallaan. |
/R
Translation: My beautiful Lubitel camera. Perhaps my favourite of the whole bunch.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti