Dyykattu /R

Ludviginkadulla oli eilen roskalavallinen täynnä dr. Martenseja. Varmaan jonkun showroomin purku tms. Suurin osa oli oikean jalan kenkiä, ja pareja oli todella hankala löytää. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun minä paikalle satuin, ei ollut kauheasti parillisia. Toivoin hartaasti, että yhdelle ihanalle ruskealle chelsea bootille olisi löytynyt kaveri, mutta ei... Sinne jäi yksinään. Tuntui kyllä pahalta kun oli roskalava täynnä siis ihan bräniköitä kenkiä.

Yksi pari melkein samannäköisiä kävelykenkiä löysi tiensä minunkin luokseni. Olen jo pitkään halunnut Martensin saappaat, mutta koska kaikilla on sellaiset, ja ne maksaa niin helvetisti, en ole edennyt mielitekojeni kanssa toimintaan asti. Kaikissa merkin malleissa on pohjaa vaikka muille jakaa, ja tuntuu, että näillä tullaan kävelemään kilometritolkulla, ennenkuin pohja on rikki.

Kenkien malli on siis mielestäni sama, mutta toinen on tehty vähän ruskeammasta, kiiltävämmästä ja pienempikuvioisesta nahasta kuin toinen. Kaukaa tihrustettuna ne ovat samanmalliset ja hämmentävän samanväriset. Sain vinkin, että tuon toisen voisi lakata kiiltäväksi, mutta saa nähdä jaksanko.

En tajua, miksi en dyykkaa useammin! Toisaalta nyt viime aikoina ei vaan ole tullut vastaan hyviä lavoja. Taloyhtiömme roskiskatoksesta viimeksi talvella noukin hyvälaatuisen merinovillatakin. Meillä kyllä on ihan sellainen ota-ja-jätä -hylly siellä, että en laskisi sitä dyykkaamiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi maassa tai roskiksessa käyminen muuttaa ehjän ja toimivan tavaran käyttökelvottomaksi. Tai syömäkelpoisen, pakatun ruoan jätteeksi. Tavaran elinkaari on nykyään niin kammottavan lyhyt.

Ou jee / Oh well
/R

Translation: Dumpster diving. There was a mountain of brand new Dr. Martens. Not many from the same pair though, mostly right foot.