S+R: Kesäreissu 2012: päivä 5

Viimeistään tänään (oikeasti jo paljon aiemmin) olemme tulleet siihen tulokseen, että päätös lähteä tälle matkalle on ollut elämämme parhaita. Ensinnäkin, meillä on superkivaa. Toiseksi, olemme tutustuneet todella ihaniin ihmisiin. Kolmanneksi, löysimme ne täydelliset farkut. Neljänneksi, kaikki tämän kivuuden ja ihanan matkustelun parhaat puolet ovat olleet joko todella halpoja tai ilmaisia.

Kohti juna-asemaa!

Aamulla kiiruhdimme Tukholmasta kohti Nynäshamnia kätevästi kahdella paikallisjunalla maksaen matkat edelleen samoilla Tukholman lähiliikennekorteilla, joita olimme edellisetkin päivät käyttäneet. Nynäshamn näytti ihan yhtä idyllisen ruotsalaiselta kuin kaikki muukin täällä, ja Gotlannin laivaan tsekkautuminen oli täydellisen vaivatonta.

Matkatavarakasa.

Uusikannassatama.

Reppu hajosi, Tohtori Sykerö korjasi. (Pinssi tosin petti nelisen tuntia myöhemmin, pitäisi varmaan kaivaa korjausompelusetti esiin...)

Tyylikkäästi hajoillut Kunert. Käyttäjäkokemuksia Ringalta: ei tule silmäpakoja, mutta jos repun tarralaput osuvat sukkaan, niin reikiähän siitä syntyy.

Etukäteisten suunnitelmien puuttuminen tarkoittaa reissussa sitä, että joutuu jonkun verran suunnittelemaan paikan päällä, mutta onneksi sekin on ollut suht helppoa kiitos prepaidliittymän internetin. Ikävä kyllä lauttaliput Gotlantiin tulivat viime hetkeisyydestä johtuen maksamaan enemmän kuin lippumme Suomesta Ruotsiin ja takaisin, mutta nyt täällä ollessa voin vakuuttaa sekä itselleni että kaikille muille, että se todellakin on sen arvoista. Lisäksi saimme CS-hostin täältä jälleen muutamassa tunnissa (!) ja nainen, jonka luona asumme (omissa huoneissa !!) on todella ihana.

Liikennevälineemme.

No nyt vähän hypin edelle matkakertomuksessa... Laivamatka meni siis mukavasti torkkuessa (t. Sanna) ja kolmessa tunnissa saavuimme Visbyyn, jossa tapasimme hostimme. Häneltä oli hajonnut auto ja kadonnut pankki- ja ajokortti jonkun aikaa ennen tuloamme, joten auton vuokraamisessa terminaalin vierestä kesti hetki. Kotimatkalla kävimme kaupan kautta, ja sekin pelkästään on aina elämys ulkomailla, sillä valikoima on niin erilainen koto-Suomeen verrattuna. Väittelimme Ringan kanssa jonkun aikaa siitä, onkohan täkäläinen fil piimää, viiliä, jogurttia vai jotain vielä vähän erilaista hapanmaitotuotetta, sillä sitä löytyy niin monissa eri muodoissa niin makeana kuin maustamattomanakin, että selkeää vastinetta Suomesta voi olla hankala keksiä.

Nukkumista lautalla. Huomaa tyylikkäästi kuivumaan asetellut pyyhkeet.

Jouduimme varaamaan kalleimmat istumapaikat kun halvat olivat jo menneet, mutta meille ei ihan täysin selvinnyt, mistä maksoimme 20 euroa ekstraa per pää.

Visbyn satama-aluetta pitkältä tsuumattuna, kun emme jaksaneet talsia parkkipaikan poikki.

Valmistimme ja söimme herkullista katkarapusalaattia ja silittelimme hostimme kissoja, jotka olivat haltioissaan kaikesta saamastaan huomiosta. Illaksi suuntasimme Visbyn vanhaan kaupunkiin.

Tämä oli se ujompi, kuulemma. Jokin allergisissa ihmisissä vain vetää kissoja puoleensa...

Jos luulitte, että sanan ”idylli” käyttö saavutti maksiminsa taannoisessa Södermalm-hehkutuksessa, olitte väärässä. Samoin me olimme väärässä kuvitellessamme, että siellä oli superidyllistä. Todellinen satumaailma nimittäin on Visbyn vanha kaupunki. Seuraa kuvia todistusaineistona, eivätkä ne edes välitä idyllisintä idyllisyyttä tästä idyllisestä idyllistä. Se ei ole kameralla vangittavissa, etenkään pilvisellä säällä.

Vanhaa kaupunkia ympäröi keskiaikainen muuri. Kaupungissa oli myös useiden keskiaikaisten kirkkojen raunioita, ja toiminnassa oleva kirkko n. 1400-luvulta.

Maailman kivoin katto.

Maailman kivoin postilaatikko.

Jep. On niillä täälläkin se merinäköala. Tietysti.

Kirsikkasorbettia ja Viskikermajäätelöä. Home made.

Yritimme tunkea päämme rauniota suojaavan takorautaportin läpi.

Täällä on meneillään joku Almedalsveckan, jossa suurin osa tapahtumista liittyy politiikkaan. Ohjelmaa on kuitenkin ihan laidasta laitaan, ja huomenna pääsisi nauttimaan U2-messusta. Sannan tuntevat tietävät, miten todennäköistä on, että tutustumme tähän tilaisuuteen...

Ei voi ruusuja kasvaa ihan joka paikassa!

Yhdessä rauniossa oli jotkut ilmeisesti kyseiseen viikkoon liittyvät verkostoitumis/pönötysbileet. Valot ja musiikki satoja vuosia vanhoissa kirkon raunioissa näytti ja kuulosti kyllä makeelta!