5. kesäkuuta 2012

Teehylly /R


Jihuu, sain vihdoin järjestettyä teelajitelmani kaoottisesta ja umpinaisesta teekaapista keittiön avohyllyille. Nyt on joku pointtikin siinä, että hamstraan kirppareilta aina kivoja peltirasioita, kun ne kerran pääsivät näkyville. Yllätyin siitä, kuinka tyhjiä osa pusseista ja purkeista oli. Kai minä sitten juon aika paljon teetä. Luulin, että tuollainen vuori vaikka ja mitä laatua kestäisi vielä lapsenlapsillekin, mutta kohta alkaakin olla jo täydennyskierroksen paikka!


Jos noille mariskooleille keksisi vielä jonkun fiksumman ratkaisun, niin yläkerroksiin mahtuisi kivat teekannut ja -kupit. (joita minulla siis ei vielä ole, kuin hankintalistalla. Toistaiseksi minulla on vain yksi liian pieni kannu ja sen kanssa riitelevät ihan erinäköiset kupit.)


Ennen olin täysin vakuuttunut siitä, että tee on huijausta. Koko homma. Ihan täyttä fuulaa. Tuoksuu paratiisilta, maistuu pölyltä. Hedelmätee antoi aina odottaa kuuman mehun makuelämystä, ja maistui sitten joka kerta ihan pahvilta. Jos laittoi maitoa ja sokeria, se maistui lämpimältä maidolta ja sokerilta. Bläääk.

Meillä oli hetken lukiossa kuvismaikan sijainen, joka puhui meille kerran arviolta tunnin siitä, kuinka maailma olisi parempi paikka, jos kaikki viettäisivät yhteisiä teehetkiä. Kuinka se yhdistäisi ja rauhottaisi ja harmonisoisi, ja kaikki olisivat vaan absoluuttisesti ja eksponentiaalisesti onnellisempia. Koulussakin olisi pitänyt olla teetunti, jossa hiljennyttäisiin ja keskusteltaisiin henkeviä. Minusta se kuulosti niin omituiselta ja täysin nurinkuriselta. Miten joku sahanpuruvesi muka ketään saisi millekään muulle tuulelle kuin pahalle?


Kesällä 2006 kuitenkin koin ahaa-elämyksen. Nehän on tietenkin ne lehdet, joita haudutetaan ja joista se maku tulee. Ei lehdistä ja vedestä haudutettu juoma voi maistua sokerihedelmämehulta. Eikä sen kuulukaan. Kun lakkasin odottamasta sokerista ja vahvaa makua, pystyin keskittymään siihen, mitä oikeasti maistoin. Nykyään hyvin hautunut, eli ei kitkerä jasmiinitee on yksi parhaista mauista, jonka tiedän.


Onneksi oivalsin. Tee on ehkä paras juttu ikinä. Olen jo pitkään halunnut ostaa kotiin myös lapsang souchong -teetä, joka maistuu ihan savulta ja tervalta. Tai sellaisen Pu-erh-kakun, mistä murennetaan aina pieni pala haudutukseen. Ja niitä kauniita sidottuja kukkia, jotka aukeavat ihan ötökän näköisiksi.


Joo, ei mulla tässä taas muuta. Onko samanmielisiä teetakinkääntäjiä?

/R

Translation: Finally got my tea collection in order and out of the cupboard. It's funny how much I like tea nowadays, since not so long (6 yrs) ago I actively hated tea.

7 kommenttia:

  1. Tämmöisistä kirjoituksista tykkään erityisesti, kun lukijaa alkaa innostaa kokeilla itsekin :] Kahvin suhteen olisi totiseti takissa kääntämistä, ei ole ikinä maistunut... teetäkin tulee kyllä tosi harvoin juotua. Kun varmaan tiedät, niin kertoisitko sen verran vielä tuosta lapsang souchongista, että onko sitä miten helppo löytää kahviloista ja maistaa siellä? Vai onko niin harvinaista juomaa kenties, että täytyy hoitaa testaamiset kotona. Siihen kyllä mielelläni ainakin tutustuisin, kuulostaa mielenkiintoiselta...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä varmasti on jossain pienemmissä erikoiskahviloissa, mutta ei ole kyllä tullut vastaan missään isommissa ketjuissa. En tiedä miksi, sehän voisi upota suomalaiseen makumaailmaan ja mielenmaisemaan aivan täydellisesti. Ainakin http://www.thehuone.com/ ja http://www.teekauppa.fi/ sekä varmaan myöskin http://www.forsmantee.fi/ pitävät sitä valikoimissaan. Thehuone myy muistaakseni kilohintaan teetä, joten sieltä varmaan voisi ostaa pienen maistiaiserän. /R

      Poista
    2. Niin ja kahvista sen verran, että kaikki espressopohjaiset kahvit (cappuccino ja latte etenkin) oikein presso- tai mutteripannun avulla maistuvat aika erilaiselta kuin suomalainen perusvaaleapaahtoinen suodatinkahvi. Että jos haluaa opetella makuun, niin kannattaa kokeilla rakkaudella ja taiten tehtyä cappuccinoa. /R

      Poista
  2. Ok, kiitos näistä vinkeistä. Ja vielä sinullekin yksi, ainakin sellainen paikka kuin http://www.mcnultys.com NY:ssä näkyy olevan oikein erikoistunut harvinaisiin tee... (hahaha, voi ei, miten se sana muuten taipuu, oikeasti? :D) ...teeihin? Noilla on sitä mm. lapsangia näköjään valikoimassa, jospa tulisi pistäydyttyä vähän maistelemassa...

    VastaaPoista
  3. Ei kun eihän tuo ollutkaan mikään kahvila, sori. No, ehkä joku hyvä paikka kuitenkin löytyy, täytyy pitää silmät auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Harmi, kun en edellisellä reissulla tiennyt tästä. Tai no, ihan hyvä, nyt on taas jotain seuraavaa reissua varten. :) Tuo kyllä näyttää sellaiselta paikalta, missä voisi saada maistiaismukillisen jos kauniisti pyytää tai hyvä tuuri käy.

      HEI mutta Nykissä sitä lapsang souchongia join ainakin McNally Jackson -kirjakaupan kahvilassa. Jos ei tule aiemmin vastaan niin käy siellä! Kotisivujen heti oikeassa nurkassa on osoite. http://mcnallyjackson.com/

      Poista
  4. Vau, thanx!!! Mahtista! Kirjakauppakin vielä, sekin kiinnostaa. Huippu homma, kiitos Ringa, pistäydyn ehdottomasti! 2½ viikkoa vielä ja sit menoks! =)

    VastaaPoista